Ilmakuivattu basturma
Basturma on ilmakuivattua lihaa, jota voidaan valmistaa eri eläinten lihasta. Basturman resepteissä vaihtelua esiintyy mausteissa, joina itse käytimme runsaasti valkosipulia. Muita kombinaatioita löytyy netistä paljon.
Basturma muistuttaa valmistusmenetelmänsä ja vähärasvaisuutensa puolesta italialaista bresaolaa, joka on myös ilmakuivattua nautaa. Koska basturman teko on ilmakuivausta, jossa lämpöä ei käytetä normi huoneenlämpöä enempää. se eroaa monien tuntemasta jerkystä. Basturma ei siis ole kypsää, ainoastaan kuivattua. Aiemmin teimme Keken kanssa myös erään aurinkokuivatun pihvin, jonka friteerasimme.
Valmistusaika: viikko pari (josta työstöä puolisen tuntia)
Tarvikkeet
- vajaa kilo sisäfileen ohuempaa päätä
- n. 100 g / n. 0,5 dl suolaa
- terttu valkosipulia puristettuna (reilu 10 kynttä)
- yrttejä (timjami, persilja, rakuuna, rosmariini, basilika, you name it)
Ilmakuivatun sisäfileen valmistaminen
- Siivotaan file ylimääräisistä rienteistä ja asetetaan se muovipussiin.
- Lisätään mausteet säkkiin, joka suljetaan tiiviisti, ja hierotaan maut lihan pintaan. Lepuutetaan jääkaapissa pari päivää.
- Huuhdellaan maut pinnasta ja liotetaan lihaa pari tuntia kylmässä vedessä.
- Asetetaan liha roikkumaan reiluksi viikoksi, esim. katosta.
- Kääritään file folioon ja annetaan levätä vielä päivä jääkaapissa.
- Nautitaan, esim. suolakurkkujen ja smetanan kanssa.
Tunnelmia
Helvetin maukas paketti; hyvin tiivistynyt maku. Ehdottottomasti uudelleen tekoon jossain vaiheessa. Seuraavaksi voisin kokeilla jotain toista ruhonosaa.
Liha tuntui kuivuvan hyvin, joten uskoisin, että myös sisäfileen paksumpi pää on ok. Paksumpi pala voisi olla siinä mielessä parempi, että tulisi paremmin kasassa pysyviä, suurempia viipaleita. Riippuu tietysti myös vuodenajasta ja keleistä noin yleisesti.
Oletettavasti kesällä kuivuisi auringossa kivasti, kunhan suojataan hyönteisiltä. Mutta hyvin tuntuu kuivuvan sisällä syys/talviaikaankin.
Kuivauksen määrästä on vaikea sanoa; olisiko vähemmän kuiva parempi? Mun setti ei ollut kuivanut läpi paksummasta päästään, joka sekään ei ollut erityisen paksu. Jos tekee isomman kimpaleen kerralla, niin siitä voi veistellä nälän mukaan pitkin viikkoa ja etsiä omaa ihannerakennettaan.
Kuivatuskiisseli
Kuivausta käynnistellässä on luonnollisesti sopiva hetki nauttia oluesta. Leipuri-Keijon kanssa valintamme on tällä kertaa belgialaisen Roman-panimon Sloeber-olut. Cheers!
Lähde
Katso myös
Jaa ja tallenna
Tuo viikon kuivausaika kuulostaa todella lyhyeltä?
Mä tein viime syksynä kuivatun lampaankoiven:
http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=9184.0
joka oli vielä tammikuussa kahden kuukauden roikotuksen jälkeenkin ihan mehevää, sellaista kylmäsavupaistin oloista. Kuivauspaikkana toimi kuisti jossa lämpö vaihteli arviolta -10 ja +10 välillä.
Toi näyttää tosiaan melko hard corelta sun jerky
Olisko koivessa enemmän rasvaa sitten, että on erilainen fiilis? Tossa mulla oli kanssa aika ohut toi liha, ns. “ranteen paksusta” (posse onki sanonu että toi eka kuva näyttää pökäleeltä).
Harmi kun unohtu ottaa valmiista tuottesta kuva. Siinä oli keskellä punertavaa, mehevämpää osaa ehkä just kylmäsavupaistin olosta, mutta sitä oli vaan vähän. Päästä ja suurelta osin muutenkin oli läpi kuivunut. Ja kuivassa osassa oli melko rankka suutuntuma myös, sitkeä olis väärä sana mutta työstöä vaativa.
Mahtava projekti! Mitäköhän vaimo sanoisi, kun ehdottaisin sille sisäfileen roikuttamista katossa viikon verran
Kannattaa kysäistä
Lopputulos ainakin on hyvä ja prosessi mielenkiintoinen