Ilmakuivattu basturma
Basturma on ilmakuivattua lihaa, jota voidaan valmistaa eri eläinten lihasta. Basturman resepteissä vaihtelua esiintyy mausteissa, joina itse käytimme runsaasti valkosipulia. Muita kombinaatioita löytyy netistä paljon.
Basturma muistuttaa valmistusmenetelmänsä ja vähärasvaisuutensa puolesta italialaista bresaolaa, joka on myös ilmakuivattua nautaa. Koska basturman teko on ilmakuivausta, jossa lämpöä ei käytetä normi huoneenlämpöä enempää. se eroaa monien tuntemasta jerkystä. Basturma ei siis ole kypsää, ainoastaan kuivattua. Aiemmin teimme Keken kanssa myös erään aurinkokuivatun pihvin, jonka friteerasimme.
Valmistusaika: viikko pari (josta työstöä puolisen tuntia)
Tarvikkeet
- vajaa kilo sisäfileen ohuempaa päätä
- n. 100 g / n. 0,5 dl suolaa
- terttu valkosipulia puristettuna (reilu 10 kynttä)
- yrttejä (timjami, persilja, rakuuna, rosmariini, basilika, you name it)
Ilmakuivatun sisäfileen valmistaminen
- Siivotaan file ylimääräisistä rienteistä ja asetetaan se muovipussiin.
- Lisätään mausteet säkkiin, joka suljetaan tiiviisti, ja hierotaan maut lihan pintaan. Lepuutetaan jääkaapissa pari päivää.
- Huuhdellaan maut pinnasta ja liotetaan lihaa pari tuntia kylmässä vedessä.
- Asetetaan liha roikkumaan reiluksi viikoksi, esim. katosta.
- Kääritään file folioon ja annetaan levätä vielä päivä jääkaapissa.
- Nautitaan, esim. suolakurkkujen ja smetanan kanssa.
Tunnelmia
Helvetin maukas paketti; hyvin tiivistynyt maku. Ehdottottomasti uudelleen tekoon jossain vaiheessa. Seuraavaksi voisin kokeilla jotain toista ruhonosaa.
Liha tuntui kuivuvan hyvin, joten uskoisin, että myös sisäfileen paksumpi pää on ok. Paksumpi pala voisi olla siinä mielessä parempi, että tulisi paremmin kasassa pysyviä, suurempia viipaleita. Riippuu tietysti myös vuodenajasta ja keleistä noin yleisesti.
Oletettavasti kesällä kuivuisi auringossa kivasti, kunhan suojataan hyönteisiltä. Mutta hyvin tuntuu kuivuvan sisällä syys/talviaikaankin.
Kuivauksen määrästä on vaikea sanoa; olisiko vähemmän kuiva parempi? Mun setti ei ollut kuivanut läpi paksummasta päästään, joka sekään ei ollut erityisen paksu. Jos tekee isomman kimpaleen kerralla, niin siitä voi veistellä nälän mukaan pitkin viikkoa ja etsiä omaa ihannerakennettaan.
Kuivatuskiisseli
Kuivausta käynnistellässä on luonnollisesti sopiva hetki nauttia oluesta. Leipuri-Keijon kanssa valintamme on tällä kertaa belgialaisen Roman-panimon Sloeber-olut. Cheers!
Lähde
Valkosipulia chilietikassa
Valkosipuli on yksi parhaista kasviksista. Sen maku toimii oikeastaan ruoassa kuin ruoassa. Alla resepti valkosipulin kynsien säilömiseen.
Valkosipulissa paljon riippuu käytetystä lajikkeesta. Jos mahdollista pyri saamaan tuoretta kotimaista. Nämä valmistin ihan kaupan perusroinasta, joten kaikki käy.
Reseptin lopputulos on suhteellisen kovia, etikkaisia kynsiä, joita syödessä valkosipulin maku on erittäin voimakas. Jos haluat miedompaa makua, pidennä keittoaikaa.
Tarjoiluehdotus: napostele purkillinen näitä kylmä tumma olut kyytipoikana. Avot!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Tästä lastista tuli yksi purkillinen, ehkä pari kolme desiä.
Valmistusaika: pari viikkoa
Raaka-aineet
- 4 terttua tuoretta valkosipulia (kyseessä oli melko isoja kynsiä)
- 2,5 dl etikkaa (tarvittu etikan määrä riippuu kynsien koosta, mitä isompia sitä enemmän)
- 1 tl sokeria
- 1 tl suolaa
- chiliä
- oreganoa
- purkki
Valkosipulin säilöminen
- Purkit uuniin, 100 astetta
- Keitetään kynsiksi eroteltuja valkosipulin kynsiä 30 sekuntia. Siirretään ne välittömästi kylmään veteen ja kuoritaan ne. Otan kuuman veden talteen valmiin purkin keittämistä varten (energiansäästösyistä).
- Kiehautetaan etikka ja mausteet, keitetään n. minuutti (kunnes suola ja sokeri ovat liuenneet).
- Otetaan pois tulelta ja laitetaan kuoritut kynnet joukkoon. Annetaan levätä minuutti jatkuvasti sekoitellen. Pidempi aika luonnollisesti pehmentää kynsiä ja makua.
- Purkitetaan (suoraan uunista otettaviin purkkeihin).
- Kiehautan purkin (upotan veteen).
- Annetaan seistä huoneenlämmössä vuorokauden verran. Säilytetään pimeässä haluttu aika (ei todennäköisesti kovin pitkään, koska nämä ovat ihan saatanan hyviä).
HUOMIO: En osaa spekuloida sillä, kertyykö purkin sisään painetta, ja jos kertyy, kuinka paljon, kun purkkia keitetään. Jokainen kokeilkoon omalla vastuulla. Uskoisin, että sipulit voi säilöä ilman purkin keittämistäkin (ts. vaihe 6. jää väliin), jolloin itse kynsien keittoaika olisi pidempi.
Racokzi
Tekovaiheessa naukkaan Racokzin. Se on erittäin vaalea, ei erityisen maukas tahi humaloitu. Kuitenkin OK peruslageri.
Kommenttia
Hyvää. Valkosipulin maku on voimakas, joten näistä nauttiakseen täytynee olla valkosipulin ystävä.
Kynnet saattavat alkaa vihertämään tai sinertämään säilönnän aikana. Jos näin käy, se johtuu valkosipulin leikkauskohdissa tapahtuvasta reaktiosta, joka on joskus havaittavissa myös esim. pizzan päälle laitetussa valkosipulissa, kun pizzaa säilötään. Värjäytymisen määrä nähtävästi riippuu valkosipulin iästä ja käsittelytavasta. Värjäytyminen ei ole vaarallista (luonnollisesti on mahdollista, että purkissa on jotain ikävää meneillään, joten yo. ei tietenkään tarkoita, että kaikki mahdolliset värjäymät ovat vaarattomia).
Lähde
Kiinalaista porsasta luumukastikkeessa
Työstän kiinalaistyyppiset mätöt. Oon kokeillut tätä reseptiä muutaman kerran ja maku on aina ollut erittäin hyvä. Jos et jaksa itse kyhätä luumukastiketta, sen voi hankkia ns. hyvin varustetuista elintarvikeliikkeistä, samoin kuin muut tarvittavat mausteet. Kyseessä on hapan-imelä-annos, johon happamuus tulee mm. etikasta ja imelyys luumuista.
Valmistusaineet ja valmistaminen
Lälli
- 250 g luumua (kypsiä, nettopaino)
- 2 rkl riisiviinietikkaa
- 0,5 pientä sipulia hakattuna
- 1 chilipalko, hakattuna
- 1 tl sinapinsiemeniä, kevyesti murskattuna
- 2 valkosipulin kynttä, hakattuna
- inkivääriä, hakattuna
- 2 rkl siirappia
- 1 rkl vettä
- Kiehautetaan muut tarvikkeet (paitsi luumut)
- Lisätään joukkoon luumut, porisutetaan hiljaa kolme varttia kannen alla
- Tarkkaillaan nesteen määrää ja poistetaan kansi riittävän aikaisin, jotta sopiva kiinteys saavutetaan.
Punajuuriraaste
- 4 pienehköä punajuurta, raastettuna
- tuoretta tilliä, hakattuna
- 3 rkl etikkaa
- 3 rkl öljyä
- 1 rkl Dijonia
- 1 valkosipulinkynsi, hakattuna
- 1 tl sinapinsiemeniä, paahdettuna ja jauhettuna
- Raastetaan punajuuri, sekoitetaan joukkoon tilli
- Valmistetaan kastike lopuista aineista ja tarjoillaan sallaatin ohessa
Sika
Chili, sichuanin pippurit ja valkosipuli muodostavat Sichuanin keittiön pyhän kolminaisuuden. Niiden makuja täydennetään muilla mausteilla sekä yo. luumukastikkeella.
- 500 g sian / porsaan ulkofilettä
- 1 rkl soijaa
- 1 rkl (riisiviini)etikkaa
- 1 tl viisimaustetta
- 1 tl sichuanin pippuria (hyvin kevyesti paahdettuna ja kevyesti murskattuna)
- 1 rkl maizenaa
- 1 rkl siirappia
- 1 rkl seesamiöljyä
- valkopippuria
- chiliä haluttu määrä
- 4 – 6 rkl luumukastiketta
- 1 sipuli, hakattuna
- inkivääriä, hakattuna
- 8 valkosipulin kynttä, viipaloituna (tämä on melko pieni määrä, joten luonnollisesti enemmänkin voi laittaa maun mukaan)
- Marinoi liha soijassa, etikassa, viisimausteessa, sichuanin pippureissa, maizenassa, siirapissa ja seesamiöljyssä sekä pienessä määrässä luumukastiketta. Liha pötköttelee marinadissa ehkä puoli tuntia, enempikään ei toki haittaa. Jos et tee itse luumukastiketta, lisäisin chiliä marinadiin. Jos käyttelet kuivattua inkivääriä, lisäisin sen marinadiin.
- Ruskista liha pannulla kuumissa oloissa.
- Lisää sipuli, valkosipuli ja inkivääri, paista hetki.
- Lisää lälli, keitä 15 – 20 minuuttia kevyellä tulella. Lisää liraus vettä aina tarvittaessa. Vettä tarvitaan ehkä 0,5 dl – dl riippuen esim. luumukastikkeen kosteudesta ja maizenan määrästä. Lisää sitä pienin lirauksin.
- Tarjoillaan välittömästi esim. paistetun riisin tai paistettujen ohrasuurimoiden ja punajuuriraasteen kera.
Börsta
Ruokaa valmistellessani imuroin yhden Unkarilaisen Kobanyai-oluen.
Tämä kiisseli on maltainen, hieman humalainen. Ok lageri.
Fiilikset
Tää on hyvä mättö. Tulisuutta voi olla enemmänkin, maun mukaan.
Lähteitä
Kitchen Window – shredded salads
Food 52 – Plum Sauce Chinese Pork Tenderloin
Salamipiirakka persiljalla
Aiemmin väsäsin kinkkupiirakan, tänään uunista pyöräytetään metukkaversio, joka suorastaan sulaa suussa.
Piirakan raaka-aineet
Taikina
- 2,5 dl vehnäjauhoja
- 0,5 tl leivinjauhetta
- 125 g voita
En laita taikinaan suolaa, koska metu on muutenkin suolaista.
Täyte
- 150 g salamia
- 5 valkosipulin kynttä, puristettuna
- 120 g luumutomaatteja, siivaloituna
- 2 munaa
- 1 prk creme fraichea (18 %)
- 1 prk ruokakermaa (15 %)
- 1 prk smetanaa (42 %)
- 2 rkl Dijon-sinappia
- pala purjoa, viipaloituna vähintään puoliympyröiksi, ehkä hakattuna
- 1 puska persiljaa, hakattuna pieneksi
- mustapippuria myllystä
- muskottipähkinää (ehdottomasti juuri raastettua)
Piiraan valmistaminen
- Valmistetaan voitaikina perinteiseen tyyliin eli mitataan jauhot kuppiin ja sekoitetaan joukkoon leivinjauhe. Heitetään joukkoon voi ja pienitään se pieniksi paloiksi jauhon joukkoon joko käsin nyppimällä tai esim. veitsellä pieniä suikaleita veistellen.
- Puristellaan taikina käsin varovaisesti kiinteäksi ja levitellään kevyesti öljytyn ja korppujauhotetun piirakkavuoan pohjalle (vuoan halkaisija oli 28 cm).
- Paistetaan pohjaa n. 6,2 minuuttia 200-asteisessa uunissa, jotta pohja kovettuu hieman. Aika voisi olla tästä pidempikin, kannattaa tarkkailla paiston aikana tiiviisti etenkin loppupuolella.
- Viipaloidaan metukka, purjo (huuhdellaan lävikössä), tomaatti ja levitellään ne pohjan päälle.
- Sekoitetaan täytteen loput osat keskenään (sopivasti valmisteltuna) ja kaadetaan ne vuokaan.
- Paistetaan 200 asteessa, kunnes kypsää (luokkaa puoli timmaa). Paistan quichen uunipellin ja leivinpaperin päällä, jotta mahdollinen yli kiehuminen ei päädy uuniin pohjalle.
- Nautitaan (esimerkiksi) oluen kera. Alla Cantillonin lambiccia, jota naukkailen ruokaa valmistaessani.
Kommenttia
- Jauhoja olisi saanut olla pohjassa hieman enemmän. Tämä siitä huolimatta, että olen tehnyt tällä reseptillä aiemminkin. Taikina jäi hieman löysäksi.
- Täytteitä oli melko paljon. Purjo olisi kannattanut hakata pienemmäksi, vähintään puoliympyröiksi. Samoin persilja. Näin kamat levittyvät tasaisemmin ja vuokaan mahtuu enemmän rojua.
- Lopuksi sanoisin, että piiras kannattaa valmistaa edellisenä päivänä. Näin maut tasaantuvat ja pohja kiinteytyy.
Lähde
Valkosipulisolmut
Alun perin piti tehdä solmuja mutta teinkin kieppejä. No sama se, maku ratkaisee. Ja makuhan tunnetusti Smetanan satseissa on aina enemmän kuin kohdallaan.
Lämpötiloista
Taikinan kanssa käytin tällä kertaa lämpömittaria. Käytin veden lämpötilana melko kuumaa, jotta varmasti saan taikinan nousemaan. On kuitenkin oltava tarkkana, ettei kuuma vesi tule suoraan hiivan päälle, koska se lähtee muuten lauluun. Käyttämäni lämpötilat olivat seuraavat:
- Jauhot: 24 astetta (huoneen lämpö)
- Vesi: 50 astetta
- Lopputulos: 38 astetta (ennen öljyä)
Raaka-aineet
Taikina
- 4,25 dl jauhoja
- 1 tl sokeria
- 1,25 tl kuivahiivaa
- 1 tl suolaa
- 1,8 dl vettä
- 1,5 rkl öljyä
Täytteet
- 25 kynttä valkosipulia
- persiljaa
- oreganoa (kuivattua)
- n. 100 g mozzarellaa (valitaan kiinteämpää lajiketta)
- n. 100 g Musta Sara -juustoa (vahva, semi-pehmeä juusto)
- mustapippuria myllystä
- öljyä
Valkosipulisolmujen valmistus
Taikina
- Sekoitetaan jauhot, sokeri ja hiiva. Viimeiseksi sekoitetaan joukkoon suola.
- Lämmitetään vesi 50-asteiseksi ja sekoitetaan jauhojen kanssa. Vaivataan hetki.
- Sekoita öljy taikinan joukkoon. Vaivataan hetki.
- Annetaan kohota, kunnes taikina on tuplaantunut, n. tunti.
Muut
- Taikinan kohotessa kuoritaan ja puristetaan valkosipuli. Sekoitetaan hieman öljyä joukkoon ja jätetään odottamaan taikinan vuorausta.
- Taikinan noustua kaulitaan se mahdollisimman ohueksi levyksi. Jätetään nousemaan liinan alle täytteiden valmistelemisen ajaksi.
- Raastetaan juustot.
- Levitetään valkosipuli taikinalevylle. Toiselle puolelle laitan mozzarellaa ja oreganoa, toiselle mustaa saraa ja persiljaa. Molemmille jauhan mustapippuria myllystä.
- Kääritään levy rullalle ja viipaloidaan se ohuiksi kiekoiksi terävällä veitsellä. Asetellaan kiekot pellille.
- Paistetaan 175-asteessa kullanruskeiksi (luokkaa 30 minuuttia)
- Nautitaan, esimerkiksi oluen keralla.
Kommentit
Olis ehkä kannattanu paistaa 225 asteessa, jotta olisi tullut hieman nopeammin mutta ennen kaikkea rapeampia.
Musta Sara -versio oli selvästi parempi. Mozzarellan mietous ei nyt toiminut. Suosittelen ehdottomasti vahvempaa juustoa. Myös runsas valkosipulin määrä toimi paremmin vahvemman juuston kanssa.
Solmujuoma – Huvila Black Door H.O.D.A.
- Tuoksu mieletön, hedelmäinen. Ensimaku tätäkin hedelmäisempi.
- Jälkimaku karvas (kuten voinee olettaa)
- Alkoholiltaan mieto, voisi olla enemmänkin tasapainottamaan karvautta. Toisaalta karvaus nousee näin paremmin esiin.
- Lopputulos: hyvä soosi, mutta “humalahakuisuus” varmistanee, ettei tämä ole useimpien ykkösvalinta eikä missään tapauksessa sessio-olut
Viitteellisiä lähteitä suuntaa antamaan
Katkarapuleipä revisited
Katkarapuleivät ovat maukasta purtavaa. Teemme blogimme klassikkoreseptistä tuoreen version, jossa valkosipulin määrässä ei säästellä. Käytämme itse asiassa jokiravun pyrstöjä kuten alla käy ilmi.
Kuten lopulta kävi ilmi, Big Tim ei kestänyt tätä leipää. Joka tapauksessa voimme suositella sitä lämpimästi kaikille valkosipulin ystäville, ja toki muillekin.
Raaka-aineet
- 5 valkosipulin kynttä (isoja, uuden sadon valkosipulista) (BT:lle ehkä yksi)
- minttua 1 puska
- 1 prk kermaviiliä (10% läskiä)
- 170 grammaa Kruunumajoneesia
- Ötkötä (ei mitään hajua mitä tää voisi olla, Tim oli lisännyt jossain vaiheessa)
- 1tl kuivaa tillii
- 0,5 tl cayennepippuria
- mustapippuria myllystä
- 1 tl sitruuna pippuria
- Chevre 86 grammaa (löysää) (tällä kertaa tuhkachevre)
- 1tl sokeria
- (käsin kuorittuja) jokiravunpyrstöjä drained weight 400 grammaa
- puolikas pieni punasipuli, hakattuna
- Leipää
Valmistus
- Sekoitellaan kaikki lällin tarvikkeet keskenään. Lälli tehdään mielellään edellisenä iltana, jotta maut ehtivät tasaantua yön aikana. Mutta käytännössä se tehdään varttia ennen.
- Paahdetaan leipää niin haluttaessa ja kerätään lälliä sopiva kinos leivän päälle.
- Ohessa: uppomunaa; eli vettä kiehumaan, etikkaa joukkoon ja ennen munan upotusta hyvä kierre päälle. Muutama minuutti keittämistä. Muna kannattaa valuttaa hitaasti ja varovasti vesipyörteen ulkokaarteeseen.
Kommentit
Mr Smetana: “Aika tykki valkosipuli, mutta erittäin maukas. Suussa mahtava valkosipulin maku ruokailun jälkeen. Suosittelen.”
Big Tim: “Tämä valkkarimäärä vain valkkarinystäville, muutoin voi ottaa puolet pois. Hieman löysää, ehkä creme fraiche olisi toiminut paremmin. Jälkimmäisen leivän puolessa välissä rupesi mahassa polttelemaan niin pahasti, että joutui jättämään kesken. Sanoisin, että valkosipuli lähti tässä satsissa (kynsi)laukalle. Kannattaa varata Rennietä seuraavaa aamua varten valmiiksi.”
Vieraskauha: Focaccia ja vegeä
Representing, beibe, beibeee… Seurasaaren JääT
Tänään teemme vierailun Seurasaaren JääT:n keittiöön, jossa valmistuu herkullinen focaccia-pannuleipä ja vihanneshöystö. Kutsukaamme tätä vaikka vieraskauha-postitukseksi, jonka SJT tarjoilee meille suomalaisen keskikiekuran ryystämisen (kuin myös satunnaisen laatuoluiden nauttimisen) lomassa.
Valmistusaika: + 1 h
Focaccian raaka-aineet
- 7,5 dl vettä
- 50 g hiivaa (tai vastaava määrä kuivahiivaa, jota tässä käytimme)
- 2 rkl suolaa
- 2 rkl sokeria
- 1 rkl kuivattua oreganoa
- 1 rkl kuivattua timjamia
- noin 14 dl vehnäjauhoja
- 1 dl ruisjauhoja
- 0,5 dl + 1 dl hyvää neitsytoliiviöljyä
- oliiveja, puolikas pieni purkki
- aurinkokuivattua tomaattia, puolikas pieni purkki
- valkosipulia maun mukaan
- sormisuolaa (Maldon, Camargue tai vastaava luomusuola)
- (tuoretta) rosmariinia
JääT:n leivontafilosofiaa
T valottaa leivän paistamiseen liittyvää filosofiaansa seuraavalla tavalla:
“Käytän (liha)lämpömittaria veden lämmön mittaamiseksi. Koska jauhot ja muut aineet ovat usein huoneenlämpöisiä, on vesi hyvä olla hieman lämpimämpää kuin mikä olisi hiivan paras toimintalämpötila. Tässä reseptissä lämmitän veden 40-45 asteiseksi, jolloin jauhojen kanssa lämpötila putoaa lähelle 30 astetta.”
Vastaavasti leivän kohotukseksessa on SJT:n mukaan hyvä huomioida:
“Voit laittaa päälle toisen leivinpaperin ja pyyheliinan nostatuksen aikana. Nostatuksessa on hyvä hyödyntää myös uunin lämmityksessä syntyvä lämpö, mikä teen nostattaen taikinaa liedellä samalla, kun lämmitän uunia.”
Kuten huomaamme, Töölön mies on taloudellinen leipuri ja näissä hommissa kouliintunut kaveri. Seuraavassa kerromme, miten bisnekset itse asiassa hoituvat.
Focaccian valmistus
- Mittaa kulhoon lämmin vesi. Lisää suola, sokeri, oregano ja timjami. Jos teet aidolla hiivalla, liota hiiva veteen. Jos teet kuivahiivalla, sekoita kuivahiiva ruisjauhoihin ja desiin vehnäjauhoja, lisää veteen puolet vehnäjauhoista sekä hiiva-jauheseos.
- Sekoita tasaiseksi ja jatka lisäten jauhoja vähitellen ja tasaiseksi vaivaten. Jos haluat valkosipulin leivän sisään, sekoita tässä vaiheessa taikinan sekaan. Lopuksi vaivaa taikinan joukkoon 0,5 dl öljyä.
- Ota korkealaitainen uunipelti ja vuoraa se leivinpaperilla. Kaada paperille 0,5 dl öljyä tasaisesti ympäriinsä. Nosta taikina öljyn päälle ja levittele koko pellin alalle. Kohota taikinaa reilusti kaksinkertaiseksi.
- Kun taikina on noussut, pilko oliivit ja tomaatit pienemmiksi paloiksi ja painele taikinaan, melkein pohjaan asti. Tällöin ne pysyvät myös paiston aikana taikinan sisällä, eivätkä nouse pintaan palamaan. Jos haluat valkosipulit leivän päälle, ripottele pinnalle mutta yritä painella taikinan pintaan sisään, muuten saattavat palaa.
- Ripottele pinnalle sormisuolaa ja rosmariinia tai mausteita makusi mukaan. Valuta lopuksi 0,5dl öljyä pinnalle tasaisesti.
- Paista 200-asteisen uunin alaosassa noin 30 minuuttia. Jos pinta tai mausteet meinaa palaa, aseta folio leivän päälle paiston loppuvaiheessa.
- Nauti ruoan ohessa oliiviöljyyn, mustapippuriin ja suolaan dippaillen, joko sellaisenaan tai jollain sopivalla ruoka-annoksella oheistettuna.
Safkana oli tällä kertaa vihannespaistos, joka työstettiin porkkanasta, paprikasta, tomaatista, sipulista, valkosipulista, parsakaalista, kesäkurpitsasta ja chilistä. Paistos valmistettiin tykittämällä vegejä pannulla focaccia-leivän paistuessa.
Fiiliksiä
Mr Smetana
“Oikein maukas annos. Kaverilla on hommat hyvin lapasessa.”
Valkosipuliperunaa
Lähden testailemaan valkosipuliperunoita hieman runsaammalla määrällä valkosipulia. Tässä setissä valkosipulin ja perunan suhde on luokkaa 1:1. Odotukset ovat korkealla, koska olen valkosipulin ystävä. Annos on pieni näin ensi alkuun.
Tätä settiä varten käytän vain yhden perunan; pidemmällä tähtäimellä toki kuluisi enemmän perunaa, mutta tämä on koelasti. Perunan kypsennän kuorineen, koska kuoressa on makua ja ravintoaineita sekä kuitua.
Valmistusaika: 3 h (valmistelu 30 min)
Raaka-aineet
- 1 isohko peruna
- 20 – 30 valkosipulin kynttä (koosta riippuen, n. perunan tilavuuden verran)
- 2 dl kuohukermaa
- 0,5 dl vettä
Valmistus
- Kuoritaan valkosipuli ja viipaloidaan se.
- Pestään ja viipaloidaan peruna (kuorineen).
- Asetellaan tarvikkeet vuokaan ja kaadetaan kuohu ja vesi päälle.
- Paistetaan uunissa 2,5 tuntia. Alussa oli 175 astetta, mutta n. tunnin jälkeen, kun neste oli alkanut mukavasti kiehua, laskin lämpötilaa lähemmäs 125 c-astetta.
- Nautitaan sopivan pääruoan ohessa.
Ajatuksia
Pidin tästä. Valkosipulia voisi kokeilla myös puristettuna, joskin viipaleet antavat erilaisen suutuntuman. Tähän vuokaan saattaisi sopia myös sipuli. Täytyy ehdottomasti tehdä isompi satsi tätä jossain vaiheessa.
Aperitiivi
Aperitiiviksi imaisen IPAn. Ensimmäinen kerta, kun testaan Nøgne ø:n panimon juomia, koska ne ovat hinnoiltaan melko ronskeja. No Norjasta ei varmaan tule mitään halpaa.
- Ulkoasu: sameahko, punertavaan viittaava, mutta kuitenkin näkyy läpi. Väri kaunis.
- Tuoksu: erittäin hedelmäinen, alkaa tuoksumaan heti avattaessa vahvasti
- Maku: ei yhtä hedelmäinen kuin tuoksu, vaikea sanoa miltä tämä maistuu, alkoholilta ainakin mutta onneksi vain vähän
- Jälkimaku: erittäin karvas, ja happanee jopa hetken juoman nielaisemisen jälkeen, miellyttävä
- Bottom line: erittäin maukas olut, joskin myös erittäin hintava. Suosittelen.
Tekniset tiedot
Täytetty broilerin rinta
Nyt olis kyseessä nopea viikkosettaus duunipäivän jälkeen. Paketista ei ihmeempää filosoitavaa; menetelmällisesti kohtuu helppo safka, jonka kasaaminen vaati hieman aikaa, mutta oli selkeästi vaivan arvoista.
Valmistusaika: 1,5 h
Aineet
- 2 kanan rintafilettä
- 0,75 dl risottoriisiä
- 2 tl kanafondia
- 1 rkl etikkaa
- 1 sipuli (hakattuna)
- 10 valkosipulin kynttä
- 80 g chevreä
- chiliä maun mukaan
- mustapippuria myllystä
- cocktail-tikkuja
Metodi
- Keitetään riisi. Otan 1,5 dl vettä, jonka joukkoon lisään etikan ja fondin sekä lopuksi riisin. Keitän kannen alla parikymmentä minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt / haihtunut.
- Paistan / keitän valkosipulin kynsiä pienessä määrässä öljyä ja hyvin pienessä määrässä (pari tl) vettä kannen alla 15 – 20 minuuttia välillä lastalla sekoitellen. Kynnet ovat tässä vaiheessa melko pehmeitä ja ruskistuneet hieman joka puolelta. Siirrän ne odottamaan kulhoon, jossa muussaan ne haarukalla.
- Ruskistan sipulin, jonka joukkoon lisään loppuvaiheessa hieman chiliä. En kovin paljon, koska tarkoitus ei ole olla tulista.
- Lisään sipulin valkosipulin joukkoon ja mukaan myös keitetty riisi ja juusto. Jauhan sekaan mustapippuria.
- Nuijin kanafileen. Tavoitteena olisi tietenkin saada mahdollisimman ohutta, jotta täytettä tulee mahdollisimman paljon. Sovellan tekniikkaan, jossa kanafile asetetaan kahden elmu-kelmun väliin ja ryskytän nyrkillä minkä kerkiän. Nuijimisen tekniikka kehittyy vähitellen, itse en ole erityisen hyvä tässä lajissa. Kannattaa kuitenkin treenata, koska nuijimista tarvitaan monissa resepteissä.
- Täytän fileen ja lopuksi kiinnitän yläosan cocktail-tikuilla. Kuten kuvasta näkyy, täytteen määrä lipesi taas (kuten aina).
- Uunissa 175 asteessa n. 20 minuuttia
- Nautitaan, esim. salaatin ohessa.
Fiiliksiä
- Yllättävän hyvä safka. Mitä ohuemmaksi kanafileen tosiaan nuijii sitä enemmän täytettä menee.
Pastaa, pestoa ja paprikaa
Tää on helppo perusresepti: pastaa ja pestoa. En tiedä voiko tässä oikeastaan edes puhua kokkauksesta, koska kamat lähinnä sekoitellaan keskenään. Lopputulos on kuitenkin oikein maukas, joten tämä resepti on tekemisen arvoinen. En jaksa tehdä pestoa itse, vaikka tietysti se olisi oikein tätä maukasta ruokaa ajatellen.
Valmistusaika: 45 minuuttia
Aineet
- 100 g vuohenjuustoa (suosittelen melko kiinteää versiota, jotta ei häviä kokonaan satsin joukkoon)
- 400 g broilerin rintaa (kannattaa tehdä melko pieniä paloja, jotta löytyy tasaisesti annoksesta)
- 400 g pastaa (ennen keittämistä)
- 1 sipuli
- 10 valkosipulin kynttä
- 1 pkt kirsikkatomaatteja
- 2 suippopaprikaa
- 0,5 prk pestoa
- 1 tlk kapriksia (Nuppuja; marjatkin käyvät, ja jos käyttäisin marjoja, hakkaisin ne ennen käyttöä.)
- 2 kukkuraa rkl dijonia
- vastaruohittua mustapippuria
- chiu chow -chiliöljyä (broileria maustamaan)
- öljyä sipulien paistamiseen
Menetelmä
- Keitetään pasta runsaassa, ripeästi kiehuvassa vedessä. Kuten kaikissa pastaruoissa, on erittäin tärkeää keittää pasta tilaan “al dente”. Muuten ei homma toimi.
- Paloitellaan broilerin filé ja vuorataan se chiliöljyllä. Kypsennetään broisku uunissa; toki liesikin kelpaa.
- Viipaloidaan sipuli ja valkosipuli. Haetaan niihin väri kuumalta pannulta, mutta ei paisteta liian löysiksi. Muutama minuutti. Pyrin jättämään sipuliin suutuntumaa, jotta paketti ei ole pelkkä muusi.
- Pilkotaan, viipaloidaan, tms. loput tuotteet tarpeen mukaan ja sekoitetaan kaikki keskenään. Sekoittelen vuohen juuston lähempänä loppua, jotta pasta on jäähtynyt jonkin verran eikä juusto pääse täysin sulamaan.
- Nautitaan
Oheen
Setin voi nauttia esim. Brasserie St. Sylvesteren 3 Monts -oluen kera. Tää on hyvä keitto. Maistuu hyvältä ja nousee päähän ku metrinen halko. Smetana-blogi sanoo: “Kyllä!”
Fiilis
Hyvää.
Vuohenjuustoa voisi toki olla enemmänkin. Tällaisenaan se on kuitenkin mukava sattuma, mutta jos haluat vuohenjuuston enemmän aineksen rooliin, voit kasvattaa sen määrää. Kun katson satsia kokonaisuutena ravitsemukselliselta kannalta, tässä on jo muutenkin melko paljon rasvaa (pesto, chiu chow, sipulin paistaminen) ja suolaa (pesto, kaprikset). Ehkä siksikään en lisää vuohenjuuston määrä.
