Sahti – elävä olut, elävä perinne

Sahtisauna

Puusaunaan astuessa tuntuu kuin astuisi ajassa taaksepäin; aikaan jolloin saunassa synnyttiin, ehkä asuttiinkin, mallastettiin, mäskättiin ja palvattiin. Asuttu on täälläkin, lauteiden alla ennen kuin talo oli valmis. Mutta ei enää, asuta siis, mäskätään kylläkin – sahtivierrettä. Tai imelletään kuten sanotaan täällä itähämeessä, jossa joutsalainen isäntämme tutustuttaa meidät sahdin tekemisen saloihin.

Sahti-näkymäsaunasta-koivu

Sisällä tykötarpeiksi on nostettu säkillinen sahtimaltaita, askeja ruisrouhetta ja pieni määrä Tuoppi-maltaita eli ruisimeliä. Imelät antavat valmiiseen juomaan väriä ja makua; rouhe lisää liemen viskoosia. Näistä tehdään 50 l valmista juotavaa.

Sahti-raaka-aineet-kuurna

Metsästä poimitaan katajanoksat, joista keitetään katajavesi tai –vari. Sitä käytetään astioiden puhdistukseen ja itse mäskiin tehtyihin nesteen lisäyksiin imellytyksen aikana. Katajavesi taittaa miedosti vihreään ja tuoksuu katajalta, raikkaalta.

Sahti-katajavesi

Astiat huuhdellaan huolellisesti katajavedellä, jonka jälkeen ne ovat valmiit vastaanottamaan sahdin tekoon käytetyn veden. Katajapytty hyöryää katajavedestä katajavettä odottaessaan.

Sahti-katajapytty-huuhdeltu

On aika maltaan lisäyksen. Imellytys alkaa ainesten sekoittamisella pieneen määrään nestettä, jota lisätään, kunnes haluttu alkulämpötila on saavutettu.

Sahti-mallassäkin-tyhjennys

Sekoitetaan huolellisesti, jonka jälkeen alkaa ensimmäinen tunti imellytystä. Kun tunteja on kulunut kahdeksan, imellytys on valmis.

Sahti-imellys-ensimmäinen-sekoitus

Tunnin jälkeen lisätään vettä katajapytystä.

Sahti-mäskäysalkanut

Samalla tarkistetaan tietenkin imellytyksen tilanne: miltä pinta näyttää, onko siihen alkanut muodostua vaahtoa, mikä on nesteen väri sekä tietenkin mäskin lämpötila. Kaikki on aistinvaraista; katsotaan ja tunnetaan valmistuva sahti.

Sahti-kuohu-mäskin-päällä

Lämpömittarina toimii tietenkin mestarin sormi. Lämpötila on sopiva, kun se ei ole liian kuuma eikä kylmä.

Sahti-lämpötilan-tarkistus2

Veden lisäysten välillä on aikaa hetki levähtää ja tarinoida – mistäs muusta kuin sahdista.

Sahdintekijä

Ja taas sitten lisätään katajavettä – kunnes pata on täynnä.

Sahti-veden-lisäys

Mäskäys kestää kahdeksan tuntia. Talvella tunnin välein, kesällä harvemmin, tarkistetaan tilanne ja lisätään nestettä, jotta mäski säilyttää oikean lämpötilan. Samalla tarkkaillaan siis väriä ja vaahtoa, joita kumpaakin kehittyy vähitellen lisää. Ne ovat merkki prosessin etenemisestä haluttuun suuntaan.

Sahti-väri-muuttuu

Pata on täynnä. Panos ottaa vielä tunnin levon, jonka jälkeen koko mäski kiehautetaan.

Sahti-pata-höyryää

Kaikki alkaa olla valmista vierteen siivilöintiin eli juoksutukseen.

Sahti-kuurina-kauha-höyry

Mäski nostetaan kauhan ja ämpärin avulla kuurinaan valumaan. Sahdin teko on hikistä käsityötä – todellista craft beeriä siis.

Sahti-mäskin-siirto-siivilöintiin

Mäski, neste ja maltaat, kauhotaan kuurinaan olkipedin päälle. Neste palautetaan keittokattilaan, kunnes kynän päästä valuva tippa on riittävän kirkasta. Siinä vaiheessa olkien päälle on kertynyt mallasta suodattimeksi ja varsinainen sahdin talteenotto voi alkaa.

Sahti-siivilöinti

Sieltäpä pääoma, ensimmäinen punaiseen taittava neste jo tippuukin.

Sahti-juoksutus-olkipedin-läpi

Nyt on hyvä hetki tehdä käyte sekoittamalla hiiva pieneen määrään jäähdytettyä vierrettä. Käytössä on leipurin- eli ostohiiva kuten Suomessa viimeisen sadan vuoden ajan on ollut tapana – sota-aikoja ehkä lukuun ottamatta. Virallisessa määrittelyssä myös kerätty hiiva hyväksyittäisiin.

Sahti-käyte

Sahdissa on voimaa. Sanotaan, että maltaat antavat voimansa, samoin tekee hiiva – käymisestä tulee sahdin voima. Hiiva on pitkään ollut mysteeri, jopa uskon asioita. Siksi on ennen hiivatessa ärjäisty tonkkaan – jotta voima irtoaisi. Jätämme tämän askeleen väliin, kupliihan käytteemme jo iloisesti.

Sahti-käyte-kuohuaa

Lopuksi vielä viimeiset tehot irrotetaan valuttamalla mallas-olkipedin läpi haluttu määrä padassa kiehautettua vettä.

Sahti-huuhtelu

Tästä eteenpäin ollaan odotuksella; sahti muuttuu jatkuvasti eikä ole ilmeistä hetkeä, jolloin se olisi nautittava. Parhaimmillaan sahti olisi käytyään kylmässä ehkä pari viikkoa. Makuasioita tietenkin, mutta tuolloin käyminen on enää hidasta, kuitenkin aktiivista, maut ovat tasaantuneet, juoma on maultaan hedelmäistä ja raikasta sekä tietty aavistus happamuutta alkaa tuntumaan jälkimaussa. Nuorempana ja vanhempana sahtia voi juoda ja juodaankin, mikä on osa sahdin hienoutta – makujen kehittymistä pääsee seuraamaan päivästä toiseen.

Vaikka sahti on hyvää sellaisenaan, monesti se tarjoillaan ruokajuomana esimerkiksi ruisleivän, juuston, palvikinkun ja suolakurkkujen kera. Terveydeksi!

Sahti-tarjoiluehdotus


Kommentit

4 kommenttia postaukseen “Sahti – elävä olut, elävä perinne”
  1. Marjo Leinonen says:

    Hienon jutun olette sahdinvalmistuksesta tehneet! Ja mukavan hämyisiä kuvia, jotka lisäävät mystiikkaa jalon juoman valmistukseen. Itse olen myös oppinut sahdin teon samanmoisissa olosuhteissa jo edesmenneeltä mestarilta. Toivottavasti tekin jatkatte perinnettä!

    • Mr. Smetana says:

      Kiitos. Tämä sahti oli maultaan erittäin hyvää, joten siinä riittää meille tavoiteltavaa. Mutta yritämme varmasti itsekin tulevina kuukausina.

  2. Tommi Nummelin says:

    Tätä lukiessa tuli ihan pörröinen olo. Pirun kivoja kuvia, ja hyvä blogaus muutenkin!

Haluamme kuulla kommenttisi

Koska spämmikommentteja tulee kansainvälisiltä tahoilta liikaa, pyydämme täyttämään CAPTCHAn ao. ruutuun.
Näyttää siltä, että kirjasinkoolla ei ole väliä.
Pahoittelut ylimääräisestä vaivasta.

*




Tägit: , , , · Luontihetki: Tuesday, February 4, 2014