Viikon börsta
Ollu viime aikoina vähän hiljasta. No hyvii settejä on tulossa vielä lähiaikoina. Niitä odotellessa imasin erään Slovakian nimekkäimmistä kiisseleistä, Zlatý Bažant -nimisen tuotteen, joka tänä päivänä on Heinäkengän omistuksessa. Kyseisen börstan saitilla kannattaa vierailla jo senkin takia, että kuulee erään maailman paskimman webbisaittimusatoteutuksen.
Cheers!
Big Timin mac and cheese
Mac(aroni) and cheese on monista tv-sarjoista tuttu eväs, joka nimensä mukaisesti valmistetaan makaronista ja juustosta. Valmistamme ruokalajista erään tulkinnan, joka soveltuu niin omaksi ruokalajikseen kuin täydentämään esimerkiksi noutopöytää. Oheen voisi valmistaa esim. salaatin, mutta nautimme vuoan ihan sellaisenaan.
Suosittelen käyttämään mahdollisimman vahvoja juustoja, koska tässä on hyvin vähän muuta makua. Poikkeuksellisesti emme käytä edes valkosipulia, mikä meikäläistä yllättää ehkä eniten tässä reseptissä. En kuitenkaan käyttäisi homejuustoja, koska ne eivät mielestäni ole parhaimmillaan kuumissa ruokalajeissa eikä suhteellisen korkeasta hinnasta saa läheskään kaikkea irti. Juustoalaa paremmin tuntevat pitävät esim. Roquefortin sekoittamista edes salaatteihin eräänlaisena raiskauksena[1]. Mainittakoon, että aurajuustoa en edes viitsi laskea juustoksi.
Jos halutaan, tällainen ruokalaji mahtuu nykysin niin usein käytettyyn luokitteluun “comfort food” a.k.a “lohturuoka” a.k.a “helvetisti rasvaa, hiilaria ja suolaa”.
Raaka-aineet
- makaronia
- juustoa maun mukaan / mitä kaapista löytyy (esim. parmesaani / grana padano / pecorino romano/ gruyere / cheddar / mouhijärven hilma / musta sara / gamle ole / taleggio)
- läskimaitoa
- voita
- muskottipähkinää (vastaraastettua)
- makuja: viherpippuria, dijonia, oreganoa
- leipää murustettuna
- (swarzwaldin kinkkua; tätä oli tarkoitus laittaa mutta unohdin, koska kokkaus alkoi n. 01.15)
- tomaattia viipaleina
Valmistus
- Keitä makaroni
- Raasta juustot
- Lämmitä maitoa miedolla tulella, lisää joukkoon juustot, voi ja maut.
- Lämmittele ja sekoittele hetki, kunnes on höyrynnyt hetken aikaa. Aivan höyryttelyn loppuvaiheessa olisin lisännyt hakatun kinkun, jos olisin muistanut.
- Sekoita kamat vuoassa ja iske päälle tomaattislaissit.
- Laita uuniin
- Paista 175-asteessa n. 45 minuuttia. Nautitaan humalassa n. 03:00.
Tuntemuksia
Tämä vuoka tuo lohtua, jos sellaista ruoasta voi saada.
Olisi mielenkiintoista kokeilla erilaisia variaatioita. Lähinnä mieleen tulee eri juustojen ja yrttien yhdistelmät. Toki kokeilisin lisäksi valkosipulilla. Ruoan rasvaisuus asettaa optimaaliset puitteet myös chilin käyttöön, joskaan sen maku ei saisi dominoida.
Ravintoarvoja voisi parantaa kokojyväpastalla sekä kuitupitoisilla kasviksilla. Ainakin varsiselleri tulee mieleen sopivista vegeistä, enkä uskoisi sienienkään heikentävän makujen kokonaisuutta. Edelleen yhdistelmä juuston, yrttien ja sienien välillä pitäisi miettiä optimaaliseksi. Suosittelen ruokaa toki myös tällaisenaan.
Lähteitä
[1] Jenkins, S. (1996). Cheese Primer, Workman Publishing Company, Inc. New York, NY, US of muthafucking A, s. 155-8
Suuri jouluolutvertailu 2010
Leipuri-Keijon kanssa jatkamme jo klassikoksi muodostunutta Suuri Jouluolutvertailu -sarjaamme. Myös Big Tim on osittain mukana menossa.
Tänä vuonna kyseessä on 15 +/- muutama, lähinnä Alkon jouluolutvalikoiman tuotetta, joista kaikki kiisselit eivät ole varsinaisia jouluoluita. Hyvää vaihtelua perusjuomiin joka tapauksessa. Suomalaisen peruskuran jouluversiot jätetään pääsääntöisesti kaupan hyllyyn.
Nautitut kiisselit
Liefmans – Cuvee – Brut
Mr. Smetana:
“Kirsikkaiset kiisselit toimii ihan hyvin. Digestiiveinä näitä vois imuroida tyypillisimmin; tänään avasin pelin tällä.”
Brouwerij Van Steenberge - Gulden Draak
Leipuri-Keijo:
“Hyvä kiisseli. Tää saattaa muodostua mun suosikiksi.”
Mallaskoski – Joulu
Leipuri-Keijo:
“Tää on yllättävän [hyvä] kiisseli.”
Big Tim:
“Emmä tiiä. Ihan hyvää se oli, vähän erikoista.”
Malmgård – Huvila / Hyvä Tuomas
Mr. Smetana:
“Maltainen kiisseli, ei mitenkään humaloitu tms. Melko tyypillinen jouluolut. Ehkä hyvä, jos tykkää tästä tyylistä.”
Malmgård – Jouluolut
Leipuri-Keijo:
“Tääkin on ihan hyvä. Vähähappoinen. Ehkä tarttis vähän enemmän makuu, ei kovin vahvan makuinen, pliisu on kuitenkin liian vahva sanonta.
“Emmä ookaan ihan varma onks tää niin mauton. Makua on enemmän kuin aikasemmat kommentit kertoivat.”
Malmgård – Arctic Circle Ale
Toinen bissen maistelupäivä alkoi tällä kiisselillä. Meni ns. kuiviin ikeniin ennen kuin ehdittiin edes kommentoimaan. Muistaakseni melko tyypillinen jouluolut, ei tehnyt erityistä vaikutelmaa. Kallis ainakin oli.
Meantime – Winter Time
About sama fiilis kuin yllä.
Sinebrychoff – Perinneolut
Perinteinen makea kotikalja. Ei varsinainen jouluversio, joskin kotikalja monesti liitetään joulun aikaan. Oman tyylinsä puhdas, maltainen tulkinta 
Koffi – Nikolai / Vuosiolut 2011
Mr. Smetana:
“Ei oo täysmallasolut eli virtsaa tämäkin kuten Koffin peruskura. Sinänsä ihan raikas tuotos; ehkä paras, mihin Koffin panimoilla pystytään. Ei sentään oo “Enemmän mallasta, runsaampi humalointi” lololololololol. Veikkaan, että Nikolaita itseään vituttais tällaset.
“Ehkä joskus Sine alkaa väsäämään oikeita oluita – siihen asti, thumbs down. Ja tämä siitä syystä, että edes vuosioluessa ei voida tsemaa. Kyl tätä varmaan saunaillassa silti pystys 10 pulloa tiputtaa.”
Falcon-Viskipommi
Jostain ruotsalaisesta virtsalagerista ja Jamesonista väsätään väliin pieni viskipommi makuhermoja herättelemään. Parempaa ku Koffi yllä
Stallhagen - Julbock
Taas mennään Stallhagenin Julbockilla. Viime vuonna pidimme tästä.
Leipuri-Keijo:
“Tummaa! Ihan hyvä bisse, vaikka saatanan tumma onkin.”
Brasserie Achouffe - La Rulles Triple
Tää ei tietenkään oo varsinainen jouluolut, mutta Alkon spessuvalikoimasta löytyy kuitenkin.
Mr. Smetana:
“Hyvää makua. Ei maistu viinalta monista trippeleistä poiketen.”
Leipuri-Keijo:
“Vitun hyvä kiisseli. Tää on ykkönen [keitoista noin yleensä] tällä hetkellä. Tää on ykkönen.”
Anchor Brewing Company - Christmas Ale
Tästä alkaa kolmas päivä. En tiedä, onko ihmeitä enää tässä vaiheessa odotettavissa. Kaikki alkaa vähitellen maistua samalta; onko näissä viime kädessä hirveesti eroja? Kai niissä on, osa on puuroisempia ja osa vähemmän. Anchori tuntu mausteisemmalta kuin jotkut aiemmat. Ei mun suosikki. Keijo ei osaa sanoa tästä oikein mitään.
Tää nautitaan pommina, tällä kertaa Jägerbomb -tyyppisesti (kuva ennen kuin shotit oli “pommitettu”).
L-K: “Tummaa on taas! Pikimustaa. Onks tää joku portteri? Vähän sen olonen.”
Mr. S: “Eikö erityisesti miellytä?”
L-K: “Ei se nyt vitusti ainakaan.”
Mr.S: “Ok. Mun mielestä tää on melko pehmee, pehmeän hellivä. Ei eritysen jouluinen, ehkä sen takia hyvä. Voi johtua myös edellisesti jekkupommista, että jouluisen oluen maku ei tunnu niin vahvana.”
Samuel Smith – Winter Welcome Ale
Session loppua kohti alko hommat vähän lipeemään. En muistanu kirjailla tästä mitää. Varmaan ihan ok kiisseli, ei ainakaan negatiivisia muistikuvia.
Kulmbacher Brauerei – Kapuziner Winter Weissbier
Tästäkään ei nyt tullu kuvaa. Alla Keke kuitenkin kuvailee tunnelmiaan. Vanhan sanonnan mukaan kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa.
Keke:
“Ei se nyt kovin erikoinen ollu. Emmä oikein osaa sanoo. Emmä saanu siit semmosta….. noh… ihan ok.”
Tämä siis vehnäoluiden ystävältä. No onneksi vielä on jäljellä Keken viime vuoden suosikki. St. Feuillienin joulukiisseli.
Keke:
“Tää on paras.”
Testin tuloksista
Yllä olevien sekavien kommenttien perusteella näyttäisi siltä, että seuraavat oluet maistuivat raadille parhaiten:
- La Rulles
- Gulden Draak
- Svaneke Julebryg
- St. Feuillien – Cuvee de Noel
Jälkitunnelmia
Erilaisissa olut- ja varsinkin jouluolut vertailuissa annetaan suosituksia tiettyjen oluiden kera nautittavista ruokalajeista tai arvioidaan oluiden sopivuutta yleisesti ruokailun seuraksi. Itse käsittelen bisseä bissenä ja ruokaa ruokana, joiden välille ei välttämättä tarvitse rakennella sen suurempia yhteyksiä. Varsinkin “paremmat” keitot jätän mielellään nautittavaksi sellaisenaan joko aperitiivinä tai digestiivinä; osan ehkä molempina.
Erilaisissa olutvertailuissa panostetaan myös oluiden arviointiin erilaisten mittareiden kuten maltaisuus, humalaisuus, rapeus, kukkaisuus, paahtuneisuus tms. avulla. Jos ajatellaan jokaisen kiisselin kuten myös jokaisen makuaistin sekä nautintahetken olevan erilainen, niiden on vaikutettava koettuun makuun. Siten mittarien hyödyllisyys juojalle, geneerisesti, saattaa olla kyseenalainen. Ja jos ohessa nautitun ruoan ajatellaan vaikuttavan makuun, em. mittarien hyödyllisyys saattaa vähentyä entisestään. Esimerkiksi olut, josta itse pidät saattaa toisen fiilistelijän suussa maistua heikolta – eritoten, jos samalla nautitaan ruokaa. Näinhän kävi muiden muassa viime vuoden testimme eräälle suosikille, Stallhagenin Julbockille. Emme siis jaksaneet fiilistellä, kuinka “olkinen” yksittäinen olut saattoi olla.
Mikä on sitten tämän arvion tai yleisesti olutarvioinnin merkitys lukijalleen? Vaikea sanoa, lukija päättäköön.
Yleisesti ottaen kuitenkin sanoisin, että jouluolut on hieman puutunut oluttyyli. Tehdään tummaa olutta ja se on siinä. Koffin perinnekaljat pääsee lähellä koko possen pieksemistä, ainakin jos ruokajuomista puhutaan (vaikka emme niistä puhukaan). En sinänsä oluen panemista tunne, mutta kai mausteisia bissejä voisi tehdä hieman vaihtelevilla tyyleillä; muunkinlaisia kuin “paahtuneet” ja “maltaiset”? No, joulu on perinteiden aikaa.
Joulua odotellessa, pro(o)st, cheers, skål ja kippis.
Kiinalaista porsasta luumukastikkeessa
Työstän kiinalaistyyppiset mätöt. Oon kokeillut tätä reseptiä muutaman kerran ja maku on aina ollut erittäin hyvä. Jos et jaksa itse kyhätä luumukastiketta, sen voi hankkia ns. hyvin varustetuista elintarvikeliikkeistä, samoin kuin muut tarvittavat mausteet. Kyseessä on hapan-imelä-annos, johon happamuus tulee mm. etikasta ja imelyys luumuista.
Valmistusaineet ja valmistaminen
Lälli
- 250 g luumua (kypsiä, nettopaino)
- 2 rkl riisiviinietikkaa
- 0,5 pientä sipulia hakattuna
- 1 chilipalko, hakattuna
- 1 tl sinapinsiemeniä, kevyesti murskattuna
- 2 valkosipulin kynttä, hakattuna
- inkivääriä, hakattuna
- 2 rkl siirappia
- 1 rkl vettä
- Kiehautetaan muut tarvikkeet (paitsi luumut)
- Lisätään joukkoon luumut, porisutetaan hiljaa kolme varttia kannen alla
- Tarkkaillaan nesteen määrää ja poistetaan kansi riittävän aikaisin, jotta sopiva kiinteys saavutetaan.
Punajuuriraaste
- 4 pienehköä punajuurta, raastettuna
- tuoretta tilliä, hakattuna
- 3 rkl etikkaa
- 3 rkl öljyä
- 1 rkl Dijonia
- 1 valkosipulinkynsi, hakattuna
- 1 tl sinapinsiemeniä, paahdettuna ja jauhettuna
- Raastetaan punajuuri, sekoitetaan joukkoon tilli
- Valmistetaan kastike lopuista aineista ja tarjoillaan sallaatin ohessa
Sika
Chili, sichuanin pippurit ja valkosipuli muodostavat Sichuanin keittiön pyhän kolminaisuuden. Niiden makuja täydennetään muilla mausteilla sekä yo. luumukastikkeella.
- 500 g sian / porsaan ulkofilettä
- 1 rkl soijaa
- 1 rkl (riisiviini)etikkaa
- 1 tl viisimaustetta
- 1 tl sichuanin pippuria (hyvin kevyesti paahdettuna ja kevyesti murskattuna)
- 1 rkl maizenaa
- 1 rkl siirappia
- 1 rkl seesamiöljyä
- valkopippuria
- chiliä haluttu määrä
- 4 – 6 rkl luumukastiketta
- 1 sipuli, hakattuna
- inkivääriä, hakattuna
- 8 valkosipulin kynttä, viipaloituna (tämä on melko pieni määrä, joten luonnollisesti enemmänkin voi laittaa maun mukaan)
- Marinoi liha soijassa, etikassa, viisimausteessa, sichuanin pippureissa, maizenassa, siirapissa ja seesamiöljyssä sekä pienessä määrässä luumukastiketta. Liha pötköttelee marinadissa ehkä puoli tuntia, enempikään ei toki haittaa. Jos et tee itse luumukastiketta, lisäisin chiliä marinadiin. Jos käyttelet kuivattua inkivääriä, lisäisin sen marinadiin.
- Ruskista liha pannulla kuumissa oloissa.
- Lisää sipuli, valkosipuli ja inkivääri, paista hetki.
- Lisää lälli, keitä 15 – 20 minuuttia kevyellä tulella. Lisää liraus vettä aina tarvittaessa. Vettä tarvitaan ehkä 0,5 dl – dl riippuen esim. luumukastikkeen kosteudesta ja maizenan määrästä. Lisää sitä pienin lirauksin.
- Tarjoillaan välittömästi esim. paistetun riisin tai paistettujen ohrasuurimoiden ja punajuuriraasteen kera.
Börsta
Ruokaa valmistellessani imuroin yhden Unkarilaisen Kobanyai-oluen.
Tämä kiisseli on maltainen, hieman humalainen. Ok lageri.
Fiilikset
Tää on hyvä mättö. Tulisuutta voi olla enemmänkin, maun mukaan.
Lähteitä
Kitchen Window – shredded salads
Food 52 – Plum Sauce Chinese Pork Tenderloin
Kana-pekoni-juusto-piiras
Jeppis. Quichea on työstetty ja muutama kerta. Tällä kertaa kokeilen pohjassa hieman ruisjauhoja ja lopputulos on, pohjan puolesta, parhain tähän mennessä.
Piirakan raaka-aineet
Taikina
- 2,2 dl vehnäjauhoja
- 0,3 dl ruisjauhoja
- 0,5 tl leivinjauhetta
- 125 g voita
- 0,5 dl vettä
Pari kertaa on taikinaa hierottu, mutta nyt se alkaa olla kondiksessa. Jos taikina jää liian kuivaksi, lisää hieman voita tai öljyä. Nyrkkisääntö on, että taikinasta täytyy tulla suht kiinteä möykky. En laita taikinaan suolaa, koska käyttämäni kamat (peksu, juusto) ovat muutenkin suolaisia.
Täyte
- 120 g broilerin filettä (yksi rintaleike), viipaloituna uhueksi
- 100 g pekonia
- 100 g valkohomejuustoa (Brie, Camembert, tms.)
- 0,5 pientä sipulia (paistetaan pekonin kanssa)
- 5 valkosipulin kynttä, hakattuna
- 2 munaa
- 200 g creme fraichea (8 %)
- 120 g smetanaa (20 %)
- 2 rkl Dijon-sinappia
- pala purjoa, viipaloituna vähintään puoliympyröiksi, mielellään hakattuna
- 1 puska oreganoa, hakattuna pieneksi
- valkopippuria myllystä
Piiraan valmistaminen
- Valmistetaan voitaikina perinteiseen tyyliin eli mitataan jauhot kuppiin ja sekoitetaan joukkoon leivinjauhe. Heitetään joukkoon voi ja pienitään se pieniksi paloiksi jauhon joukkoon joko käsin nyppimällä tai esim. veitsellä pieniä suikaleita veistellen.
- Puristellaan taikina käsin varovaisesti kiinteäksi ja levitellään kevyesti öljytyn ja korppujauhotetun piirakkavuoan pohjalle (vuoan halkaisija oli 28 cm).
- Paistetaan pohjaa n. 6,8 minuuttia 200-asteisessa uunissa, jotta pohja kovettuu.
- Ruskistetaan pekoni ja sipuli pekonin ihrassa. Kaadoin ylimääräisen läskin pois paistamisen jälkeen, mutta voit tietenkin käyttää sen halutessasi enemmän makua ja suonien tukkeutumista.
- Kasataan piiras seuraavalla tavalla. Pohjan päälle pekoni ja sipuli -paistos, siihen purjo, yrtit ja kana.
- Lisätään juusto ja lälli.
- Paistetaan 200 asteessa, kunnes kypsää (luokkaa puoli timmaa). Paistan quichen uunipellin ja leivinpaperin päällä, jotta mahdollinen yli kiehuminen ei päädy uuniin pohjalle.
- Nautitaan (esimerkiksi) oluen kera.
Kokkauskalja
Kokkailun ohessa nautin yhden Puntigamerin. Kyseessä on Itävaltalainen lager-olut (5,1% abv).
Salamipiirakka persiljalla
Aiemmin väsäsin kinkkupiirakan, tänään uunista pyöräytetään metukkaversio, joka suorastaan sulaa suussa.
Piirakan raaka-aineet
Taikina
- 2,5 dl vehnäjauhoja
- 0,5 tl leivinjauhetta
- 125 g voita
En laita taikinaan suolaa, koska metu on muutenkin suolaista.
Täyte
- 150 g salamia
- 5 valkosipulin kynttä, puristettuna
- 120 g luumutomaatteja, siivaloituna
- 2 munaa
- 1 prk creme fraichea (18 %)
- 1 prk ruokakermaa (15 %)
- 1 prk smetanaa (42 %)
- 2 rkl Dijon-sinappia
- pala purjoa, viipaloituna vähintään puoliympyröiksi, ehkä hakattuna
- 1 puska persiljaa, hakattuna pieneksi
- mustapippuria myllystä
- muskottipähkinää (ehdottomasti juuri raastettua)
Piiraan valmistaminen
- Valmistetaan voitaikina perinteiseen tyyliin eli mitataan jauhot kuppiin ja sekoitetaan joukkoon leivinjauhe. Heitetään joukkoon voi ja pienitään se pieniksi paloiksi jauhon joukkoon joko käsin nyppimällä tai esim. veitsellä pieniä suikaleita veistellen.
- Puristellaan taikina käsin varovaisesti kiinteäksi ja levitellään kevyesti öljytyn ja korppujauhotetun piirakkavuoan pohjalle (vuoan halkaisija oli 28 cm).
- Paistetaan pohjaa n. 6,2 minuuttia 200-asteisessa uunissa, jotta pohja kovettuu hieman. Aika voisi olla tästä pidempikin, kannattaa tarkkailla paiston aikana tiiviisti etenkin loppupuolella.
- Viipaloidaan metukka, purjo (huuhdellaan lävikössä), tomaatti ja levitellään ne pohjan päälle.
- Sekoitetaan täytteen loput osat keskenään (sopivasti valmisteltuna) ja kaadetaan ne vuokaan.
- Paistetaan 200 asteessa, kunnes kypsää (luokkaa puoli timmaa). Paistan quichen uunipellin ja leivinpaperin päällä, jotta mahdollinen yli kiehuminen ei päädy uuniin pohjalle.
- Nautitaan (esimerkiksi) oluen kera. Alla Cantillonin lambiccia, jota naukkailen ruokaa valmistaessani.
Kommenttia
- Jauhoja olisi saanut olla pohjassa hieman enemmän. Tämä siitä huolimatta, että olen tehnyt tällä reseptillä aiemminkin. Taikina jäi hieman löysäksi.
- Täytteitä oli melko paljon. Purjo olisi kannattanut hakata pienemmäksi, vähintään puoliympyröiksi. Samoin persilja. Näin kamat levittyvät tasaisemmin ja vuokaan mahtuu enemmän rojua.
- Lopuksi sanoisin, että piiras kannattaa valmistaa edellisenä päivänä. Näin maut tasaantuvat ja pohja kiinteytyy.
Lähde
Valkosipuliperunaa
Lähden testailemaan valkosipuliperunoita hieman runsaammalla määrällä valkosipulia. Tässä setissä valkosipulin ja perunan suhde on luokkaa 1:1. Odotukset ovat korkealla, koska olen valkosipulin ystävä. Annos on pieni näin ensi alkuun.
Tätä settiä varten käytän vain yhden perunan; pidemmällä tähtäimellä toki kuluisi enemmän perunaa, mutta tämä on koelasti. Perunan kypsennän kuorineen, koska kuoressa on makua ja ravintoaineita sekä kuitua.
Valmistusaika: 3 h (valmistelu 30 min)
Raaka-aineet
- 1 isohko peruna
- 20 – 30 valkosipulin kynttä (koosta riippuen, n. perunan tilavuuden verran)
- 2 dl kuohukermaa
- 0,5 dl vettä
Valmistus
- Kuoritaan valkosipuli ja viipaloidaan se.
- Pestään ja viipaloidaan peruna (kuorineen).
- Asetellaan tarvikkeet vuokaan ja kaadetaan kuohu ja vesi päälle.
- Paistetaan uunissa 2,5 tuntia. Alussa oli 175 astetta, mutta n. tunnin jälkeen, kun neste oli alkanut mukavasti kiehua, laskin lämpötilaa lähemmäs 125 c-astetta.
- Nautitaan sopivan pääruoan ohessa.
Ajatuksia
Pidin tästä. Valkosipulia voisi kokeilla myös puristettuna, joskin viipaleet antavat erilaisen suutuntuman. Tähän vuokaan saattaisi sopia myös sipuli. Täytyy ehdottomasti tehdä isompi satsi tätä jossain vaiheessa.
Aperitiivi
Aperitiiviksi imaisen IPAn. Ensimmäinen kerta, kun testaan Nøgne ø:n panimon juomia, koska ne ovat hinnoiltaan melko ronskeja. No Norjasta ei varmaan tule mitään halpaa.
- Ulkoasu: sameahko, punertavaan viittaava, mutta kuitenkin näkyy läpi. Väri kaunis.
- Tuoksu: erittäin hedelmäinen, alkaa tuoksumaan heti avattaessa vahvasti
- Maku: ei yhtä hedelmäinen kuin tuoksu, vaikea sanoa miltä tämä maistuu, alkoholilta ainakin mutta onneksi vain vähän
- Jälkimaku: erittäin karvas, ja happanee jopa hetken juoman nielaisemisen jälkeen, miellyttävä
- Bottom line: erittäin maukas olut, joskin myös erittäin hintava. Suosittelen.
Tekniset tiedot
Quiche eli täytetty piiras
Quiche on lähtöisin Ranskan maalta, jossa sitä ovat nauttineet kaikki yhteiskuntaluokat jo ammoisista ajoista lähtien. Maultaan hyvin valmistettu quiche kelvannee niin kuninkaan, pappien, aatelin kuin rahvaankin nautittavaksi. Tuttavallisemmin kutsumme quichea piiraaksi eikä tämä resepti ole erityisen ranskalainen. Valmistuksessa oion niin sanotusti muutamia kulmia, koska en jaksanut esipaistaa pohjaa. Tätä välivaihetta yleensä suositellaan ja voit toki toimia niin. Lopputulos on joka tapauksessa herkullinen.
Valmistusaika: + 60 minuuttia
Piirakan raaka-aineet
Taikina
- 2,5 dl vehnäjauhoja
- 0,5 tl suolaa
- 0,5 tl leivinjauhetta
- 125 g voita
Täyte
- 125 g palvikinkkua
- 125 g mustaleima emmentalia
- parsakaalia (abaut 0,5 terttua)
- mustapippuria
- 2 munaa
- 2 prk 5% fraichea (juoksevahko)
- 1 prk smetanaa
Piiraan valmistaminen
- Valmistetaan voitaikina perinteiseen tyyliin eli mitataan jauhot kuppiin ja sekoitetaan joukkoon suola sekä leivinjauhe. Heitetään joukkoon voi ja pienitään se pieniksi paloiksi jauhon joukkoon joko käsin nyppimällä tai esim. veitsellä pieniä suikaleita veistellen.
- Puristellaan käsin varovaisesti kiinteäksi ja levitellään piirakkavuoan pohjalle (vuoan halkaisija oli 28 cm).
- Paloitellaan täytteen kiinteät osat ja levitellään ne pohjan päälle. Jauhetaan päälle mustapippuria.
- Sekoitetaan täytteen nestemäiset osat keskenään ja kaadetaan ne vuokaan.
- Paistetaan 200 asteessa, kunnes kypsää (luokkaa puoli timmaa). Paistan quichen uunipellin ja leivinpaperin päällä, jotta mahdollinen yli kiehuminen ei päädy uuniin pohjalle.
- Nautitaan, mmmmmm…….
Fiilikset
Quiche imaistaan yleensä kylmänä, jolloin pohja pysyy paremmin kasassa. Maut myös tasaantuvat seisotuksen aikana, joten suosittelen leipomaan quichen edellisenä iltana syömisestä katsottuna.
Bottomline: Erittäin maukas quiche, joka paranee vanhetessaan (tiettyyn rajaan saakka).
Kokkausjuoma
Kokkausjuomana featuroi tällä kertaa Davenportsin bitteri, jota pullo kuvailee tarkemmin sanoilla “Original bitter – refreshing amber ale” mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.
- Väri ei ole erityisen amper, lähinnä pale ale tulee mieleen joskin sen tyypin edustajaksi voisi olla kirkkaampi.
- Suutuntuma on karvaan hiilihappoinen, vaikka lasissa ei paljon kuplintaa näykään.
- Jälkimaku karvaan humalainen
- Tää oli ihan miellyttävä kalja, voisin ehdottomasti juoda uudestaan.
Tekniset tiedot
- Nimi: Davenports Original Bitter
- Panimo: Davenports
- Tyyli: Ale / Bitter
- Alkoholi: 4,0 til-%
- Tilavuus: 0,5 l
- Hankintapaikka: Aslakki, Tapiola
- Hinta: n. 4 €
Olusia Espanjasta / Marokosta
Olutpainotteinen tunnelmointi taannoiselta Espanjan-Marokon-keikalta. Oluet nautittiin akselilla Malaga – Marrakech – Tangier – Sevilla. Espanja on lager-oluen maa (mitä tulee oluisiin), joskin myös muita oluita löytyi jonkin verran, mutta lähinnä ruokakaupasta. Marokko taas ei ole lainkaan alkoholin maa, mutta jotain sieltäkin sentään löytyi.
Espanja, kuten oikeastaan kaikki muutkin maat, on kasvottomien massatuotanto-lagereiden valloittama, joten sopat painottuvat väistämättä niihin. Sevillassa eräs paikallinen pienpanimo oli sulkenut ovensa turistikauden ulkopuolella, joten emme voineet vierailla edes siellä. Jos menisin Sevillaan uudestaan, tämä olisi yksi kohteistani.
Chilin kasvattelua
Kevät lähestyy ja nyt on kohtuullisen hyvä aika laittaa chilit jauhamaan. Sain joululahjaksi Chilin kasvatussetin, jota lähdin kokeilemaan.
18.2.2010
Pakkaukseen kuuluu viiden eri lajikkeen siemenet ja kullekin purkki sekä tiiviiksi painettu kiekko jotain kasvisperäistä ainesta (“compost”), jonka tulisi ravita siemenet käyntiin. Pakkauksessa olevat lajikkeet olivat:
- Anaheim
- Hungarian Hot Wax
- Jalapeno
- Tabasco
- Demon Red
Pakkauksen ohjeen mukaan kompostin tulisi laajentua nopeasti (“expand rapidly”), kun sen päälle kaadetaan vettä. Näin ei käytännössä tapahdu vaan kiekko imee itseensä hieman vettä. Hoidan kiekkojen avaamisen hajottamalla kiekot käsin ja imeyttämällä niihin vähitellen lisää vettä.
Availen pussit ja jokaisessa on n. 5 siementä (pientä vaihtelua pusseittain). Näitä voisi nähdäkseni olla enemmän, koska siemenen itämisprosentti ei ole lähellekään 100. No toivottavasti itävät.
Kompostia tulee melko runsaasti enkä viitsi painella turvetta turhan tiukkaan, jotta hennot idut jaksavat nousta pintaan. Siksi otan käyttöön viime kesänä omasta “puusta” tulleet habaneron siemenet kuudenneksi kipoksi.
Alla “Old Faithful” eli habanero, jonka siemenistä istutin kuudennen purkin. Tämän keltaisen habaneron istutin keväällä 2004 eli se on kohta kuusi vuotta vanha.
Jäämme odottamaan satoa.
Istutuskalja
Remontin yhteydessä tunnetaan remonttikalja, vastaavasti chilin istutus ei voine tapahtu ilman oheisolutta. Tällä kertaa nautin skottilaisen Williams Bros Brewing Co:n Williams Red -oluen. Mainittakoon taustaksi, että oluista bitter on yleisesti ottaen suosikkini, ja punertavat oluet erityisesti värinsä johdosta kiehtovat eri aistejani, joten tällä oluelle ainakin lähtökohdat ovat kunnossa.
William Red on ulkoasultaan samea, suodattamattoman oloinen. Pullosta ei käy ilmi, onko näin. Vaahtokukka on melko tukeva, aivan ensi alkuun jopa Guinnesin suuntaan häivähtävä, joskaan ei läheskään yhtä pitkäikäinen. Maku on melko hapan ja jopa karvas, mutta ei erityisen humalainen. Humalaa saisi olla enemmän, mutta sen kanssa ei kai ole tarkoituskaan ollut lähteä lapasesta. Karvaus kuitenkin häiritsee jälkimaussa. Lämmitessään oluesta tulee koko ajan enemmän marjaisa, jopa sahtimainen. Siinä mielessä Red Ale -perinteen mukainen keitto, jota varmasti kannattaa maistaa, mutta ei tästä meikäläisen suosikkiolutta tullut.
