Suuri jouluolutvertailu 2010
Leipuri-Keijon kanssa jatkamme jo klassikoksi muodostunutta Suuri Jouluolutvertailu -sarjaamme. Myös Big Tim on osittain mukana menossa.
Tänä vuonna kyseessä on 15 +/- muutama, lähinnä Alkon jouluolutvalikoiman tuotetta, joista kaikki kiisselit eivät ole varsinaisia jouluoluita. Hyvää vaihtelua perusjuomiin joka tapauksessa. Suomalaisen peruskuran jouluversiot jätetään pääsääntöisesti kaupan hyllyyn.
Nautitut kiisselit
Liefmans – Cuvee – Brut
Mr. Smetana:
“Kirsikkaiset kiisselit toimii ihan hyvin. Digestiiveinä näitä vois imuroida tyypillisimmin; tänään avasin pelin tällä.”
Brouwerij Van Steenberge - Gulden Draak
Leipuri-Keijo:
“Hyvä kiisseli. Tää saattaa muodostua mun suosikiksi.”
Mallaskoski – Joulu
Leipuri-Keijo:
“Tää on yllättävän [hyvä] kiisseli.”
Big Tim:
“Emmä tiiä. Ihan hyvää se oli, vähän erikoista.”
Malmgård – Huvila / Hyvä Tuomas
Mr. Smetana:
“Maltainen kiisseli, ei mitenkään humaloitu tms. Melko tyypillinen jouluolut. Ehkä hyvä, jos tykkää tästä tyylistä.”
Malmgård – Jouluolut
Leipuri-Keijo:
“Tääkin on ihan hyvä. Vähähappoinen. Ehkä tarttis vähän enemmän makuu, ei kovin vahvan makuinen, pliisu on kuitenkin liian vahva sanonta.
“Emmä ookaan ihan varma onks tää niin mauton. Makua on enemmän kuin aikasemmat kommentit kertoivat.”
Malmgård – Arctic Circle Ale
Toinen bissen maistelupäivä alkoi tällä kiisselillä. Meni ns. kuiviin ikeniin ennen kuin ehdittiin edes kommentoimaan. Muistaakseni melko tyypillinen jouluolut, ei tehnyt erityistä vaikutelmaa. Kallis ainakin oli.
Meantime – Winter Time
About sama fiilis kuin yllä.
Sinebrychoff – Perinneolut
Perinteinen makea kotikalja. Ei varsinainen jouluversio, joskin kotikalja monesti liitetään joulun aikaan. Oman tyylinsä puhdas, maltainen tulkinta 
Koffi – Nikolai / Vuosiolut 2011
Mr. Smetana:
“Ei oo täysmallasolut eli virtsaa tämäkin kuten Koffin peruskura. Sinänsä ihan raikas tuotos; ehkä paras, mihin Koffin panimoilla pystytään. Ei sentään oo “Enemmän mallasta, runsaampi humalointi” lololololololol. Veikkaan, että Nikolaita itseään vituttais tällaset.
“Ehkä joskus Sine alkaa väsäämään oikeita oluita – siihen asti, thumbs down. Ja tämä siitä syystä, että edes vuosioluessa ei voida tsemaa. Kyl tätä varmaan saunaillassa silti pystys 10 pulloa tiputtaa.”
Falcon-Viskipommi
Jostain ruotsalaisesta virtsalagerista ja Jamesonista väsätään väliin pieni viskipommi makuhermoja herättelemään. Parempaa ku Koffi yllä
Stallhagen - Julbock
Taas mennään Stallhagenin Julbockilla. Viime vuonna pidimme tästä.
Leipuri-Keijo:
“Tummaa! Ihan hyvä bisse, vaikka saatanan tumma onkin.”
Brasserie Achouffe - La Rulles Triple
Tää ei tietenkään oo varsinainen jouluolut, mutta Alkon spessuvalikoimasta löytyy kuitenkin.
Mr. Smetana:
“Hyvää makua. Ei maistu viinalta monista trippeleistä poiketen.”
Leipuri-Keijo:
“Vitun hyvä kiisseli. Tää on ykkönen [keitoista noin yleensä] tällä hetkellä. Tää on ykkönen.”
Anchor Brewing Company - Christmas Ale
Tästä alkaa kolmas päivä. En tiedä, onko ihmeitä enää tässä vaiheessa odotettavissa. Kaikki alkaa vähitellen maistua samalta; onko näissä viime kädessä hirveesti eroja? Kai niissä on, osa on puuroisempia ja osa vähemmän. Anchori tuntu mausteisemmalta kuin jotkut aiemmat. Ei mun suosikki. Keijo ei osaa sanoa tästä oikein mitään.
Tää nautitaan pommina, tällä kertaa Jägerbomb -tyyppisesti (kuva ennen kuin shotit oli “pommitettu”).
L-K: “Tummaa on taas! Pikimustaa. Onks tää joku portteri? Vähän sen olonen.”
Mr. S: “Eikö erityisesti miellytä?”
L-K: “Ei se nyt vitusti ainakaan.”
Mr.S: “Ok. Mun mielestä tää on melko pehmee, pehmeän hellivä. Ei eritysen jouluinen, ehkä sen takia hyvä. Voi johtua myös edellisesti jekkupommista, että jouluisen oluen maku ei tunnu niin vahvana.”
Samuel Smith – Winter Welcome Ale
Session loppua kohti alko hommat vähän lipeemään. En muistanu kirjailla tästä mitää. Varmaan ihan ok kiisseli, ei ainakaan negatiivisia muistikuvia.
Kulmbacher Brauerei – Kapuziner Winter Weissbier
Tästäkään ei nyt tullu kuvaa. Alla Keke kuitenkin kuvailee tunnelmiaan. Vanhan sanonnan mukaan kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa.
Keke:
“Ei se nyt kovin erikoinen ollu. Emmä oikein osaa sanoo. Emmä saanu siit semmosta….. noh… ihan ok.”
Tämä siis vehnäoluiden ystävältä. No onneksi vielä on jäljellä Keken viime vuoden suosikki. St. Feuillienin joulukiisseli.
Keke:
“Tää on paras.”
Testin tuloksista
Yllä olevien sekavien kommenttien perusteella näyttäisi siltä, että seuraavat oluet maistuivat raadille parhaiten:
- La Rulles
- Gulden Draak
- Svaneke Julebryg
- St. Feuillien – Cuvee de Noel
Jälkitunnelmia
Erilaisissa olut- ja varsinkin jouluolut vertailuissa annetaan suosituksia tiettyjen oluiden kera nautittavista ruokalajeista tai arvioidaan oluiden sopivuutta yleisesti ruokailun seuraksi. Itse käsittelen bisseä bissenä ja ruokaa ruokana, joiden välille ei välttämättä tarvitse rakennella sen suurempia yhteyksiä. Varsinkin “paremmat” keitot jätän mielellään nautittavaksi sellaisenaan joko aperitiivinä tai digestiivinä; osan ehkä molempina.
Erilaisissa olutvertailuissa panostetaan myös oluiden arviointiin erilaisten mittareiden kuten maltaisuus, humalaisuus, rapeus, kukkaisuus, paahtuneisuus tms. avulla. Jos ajatellaan jokaisen kiisselin kuten myös jokaisen makuaistin sekä nautintahetken olevan erilainen, niiden on vaikutettava koettuun makuun. Siten mittarien hyödyllisyys juojalle, geneerisesti, saattaa olla kyseenalainen. Ja jos ohessa nautitun ruoan ajatellaan vaikuttavan makuun, em. mittarien hyödyllisyys saattaa vähentyä entisestään. Esimerkiksi olut, josta itse pidät saattaa toisen fiilistelijän suussa maistua heikolta – eritoten, jos samalla nautitaan ruokaa. Näinhän kävi muiden muassa viime vuoden testimme eräälle suosikille, Stallhagenin Julbockille. Emme siis jaksaneet fiilistellä, kuinka “olkinen” yksittäinen olut saattoi olla.
Mikä on sitten tämän arvion tai yleisesti olutarvioinnin merkitys lukijalleen? Vaikea sanoa, lukija päättäköön.
Yleisesti ottaen kuitenkin sanoisin, että jouluolut on hieman puutunut oluttyyli. Tehdään tummaa olutta ja se on siinä. Koffin perinnekaljat pääsee lähellä koko possen pieksemistä, ainakin jos ruokajuomista puhutaan (vaikka emme niistä puhukaan). En sinänsä oluen panemista tunne, mutta kai mausteisia bissejä voisi tehdä hieman vaihtelevilla tyyleillä; muunkinlaisia kuin “paahtuneet” ja “maltaiset”? No, joulu on perinteiden aikaa.
Joulua odotellessa, pro(o)st, cheers, skål ja kippis.
Sima
Sima on perinteisesti kai vappujuoma, mutta en näe mitään syytä, miksi simaa ei voisi tehdä pimeää syksyäkin piristämään. Siman duunaaminen on helppoa ja ohjekin löytyy suoraan fariinisokeripussin kyljestä, joskin modaan sitä hieman.
Siman raaka-aineet
- 3 l vettä
- 300 g fariinisokeria
- 100 g sokeria
- 2 sitruunaa
- 1 tl kuivahiivaa
Siman valmistus
- Laitetaan 2l vettä kiehumaan kattilaan.
- Pestään sitruunat huolellisesti. Sitruunat voi jättää likoamaan muutamaksi tunniksi tai jopa vuorokaudeksi, jos haluaa maksimoida pinnassa olevien aineiden irtoamisen ennen simaan laittamista. Viilletään sitruunan kuoresta mahdollisimman ohuita siivuja ja puristetaan sitruunoiden mehu.
- Laitetaan sokeri ja sitruunan kuoret astiaan, ja kun vesi on kiehunut, kaadetaan se astiaan. Annetaan liota jonkin aikaa.
- Vähän ajan päästä kaadetaan päälle litra viileää vettä + sitruunan mehut. Kun seoksen lämpötila on laskenut 40 asteen kieppeille, lisätään hiiva ja jätetään hautumaan n. 1 vuorokaudeksi.
- Vuorokauden kuluttua pullotetaan sima. Jokaiseen pulloon hieman sokeria ja pari rusinaa. Siman voi suodattaa ennen pullotusta, jos jaksaa. Sima on valmis, kun rusinat nousevat pintaan. Lämpimässä 2 – 3 vrk, kylmässä jonkin verran enemmän.
Aftermath
Sima on hyvää. Sima ei tuntunut pitävän sisällään merkittävästi prosentteja, koska humalluttavaa vaikutusta ei esiintynyt. Sokerin ja hiivan lisäyksellä siihen päästään, mutta samalla edetään simasta kiljun suuntaan. Kuten tosi-tv:ssä hyvin usein sanotaan: “Sinä päätät.”
Suuri jouluolutvertailu 2009
Joulu lähestyy vauhdilla ja voin jo melkein kuulla kulkusten kilisevän. En erityisesti ole jouluihmisiä, mutta joulunajan runsas kausioluiden valikoima toki herättää mielenkiintoa. Yllä kuvassa joulubisset, joita ajattelin lähiaikoina maistella. Siinä on ihan asiallisen näköinen valikoima, mausta vähintään yhtä suuret odotukset.
Ennen kuvan ottoa ehdin jo imaista yhden Koffin jouluolut sixarin. Kuvan ottamisen jälkeen hankin vielä Lapparin joulubisse päckin. Lappari on mielestäni paras suomalaisten peruskurapanimoiden jouluoluista ja samalla niistä ainoa täysmallasolut. Otan sen mukaan tähän fiilistelyyn kuvausten ulkopuolelta. Jos hankit suomalaisia jouluoluita, suosittelen Lapparia.
Lappari mukaan luettuna 3 / 12 soppaa on suomalaisia.
Kuvassa seuraavat sopat, vasemmalta oikealle:
- Shepherd Neame: Christmas Ale
- St. Feuillien: Cuvée de Noël
- Ørbæk Bryggeri: Jingle Bells
- Ridgeway: Lump of Coal
- Ridgeway: Bad Elf
- Stallhagen: Julbock
- Laitila: Tuomas (Laitilan saitti on niin hirveetä paskaa että en edes jaksa linkittää sinne)
Update: Keken kanssa käytiin monopolissa hakemassa lisää joulubissejä. Tässä ton reissun satoa kuvan ulkopuolelta:
- Lapin Kulta: Jouluolut (ei mainita saitilla)
- Ayinger: Winter Bock
- Jacobsen (Carlsberg): Golden Naked Christmas Ale
- Åbro: Julbock
Tästä se lähtee. Alla sopat juontijärjestyksessä. Hauskaa joulunodotusta!
Stallhagen – Julbock (Testivoittaja)
Stallhagenin muita oluita oon imutellu ennenkin ja siksi tämä oli selvä hankinta, kun sen monopolissa näin. Kuten kuvasta näkyy olut on lähes musta ja tuottaa hyvin pienen ja nopeasti häviävän vaahtokukan. Maun voisin sanoa olevan paahtunut ja semi-täyteläinen, makeahko. Olut on hieman hiilihappoinen, alkoholi ei maistu edes jälkimaussa. Hyvä olut.
Speksit
Stallhagen: Julbock
Tyyppi: bock (vahva lager)
Alkoholipitoisuus: 6,8 til-%
St. Feuillien – Cuvée de Noël (Testivoittaja)
Aiemmin oon juonun St. Feuillienilta Brunen, nyt vuorossa siis jouluolut. Olut jättää lasiin kaadettaessa runsaan, kestävän vaahtokukan. Itse juoma on vaaleahko, ehkä meripihkan värinen. Maku on voimakas, jälkimaku alkoholinen. Big Tim laskisi tämän bissen simaoluiden kategoriaan. Vahvuutensa johdosta nousee päähän melko tehokkaasti.
Pidin tästä oluesta, joskin alkoholin jälkimaku oli hieman liian voimakas.
Speksit
St. Feuillien – Cuvée de Noël
Tyyppi: Ale
Alkoholipitoisuus: 9 til-%
Ridgeway – Lump of Coal
Lump of Coal on makea stoutti; väriltään lähes musta ja maultaan kahvinen ja jopa siirappinen. Lump of Coal on tehty useiden viljalajikkeiden maltaista (ohra, vehnä, ruis ja kaura). Mielenkiintoinen yhdistelmä, vaikka en tiedäkään, millä tavalla nuo kaikki viljat makuun kontribuoivat.
Tää näyttää vähän cokikselta ja siirappisuudessaan jopa maistuu siltä. Mitä lämpimämmäksi olut lasissa tulee, sitä enemmän makeus korostuu. En pidä makeista oluista eikä tämä siksi erityisesti maistunut meikäläiselle. Stouttien puolella paahtuneisuus / savuisuus on omaan makuuni selkeästi enemmän. Lump of Coal on varmaankin omassa lajissaan hyvä, mutta itse en ostaisi uudestaan.
Speksit
Ridgeway – Lump of Coal
Tyyppi: makea stout
Alkoholipitoisuus: 8 til-%
Lapin Kulta – Jouluolut
Tämä tummahko soosi on maltainan ja selkeästi humalaisempi kuin peruslappari. Vaahtokukka on rajallinen. Luonteeltaan börsta vivahtaa peruslapparin suuntaan siinä, että jälkimaku on liian hiilihappoinen, joskaan ei niin hiilihappoinen kuin peruslapparissa.
Kuten jo mainittua pidän Lapparia parhaimpana suomalaisten panimoiden jouluoluena, ainakin peruskurasta.
Speksit
Lapparin jouluolut
Tyyppi: lager
Alkoholipitoisuus: 4,6 til-%
Ayinger – Winter Bock
Tää on lähes musta olut. Keke kommentoi olutta seuraavasti:
Ihan hyvää. Yrittää olla kuin paremmat belgialaiset mutta ei pysty.
Keijo on tuossa hieman kriittisellä päällä, mutta sen perusnegatiivisen taustavireen tuntien sanoisin kuitenkin, että kommenttia voitaneen jopa pitää positiivisena. Kannattaa maistaa itse, jotta tiedät
Speksit
Ayinger – Winter Bock
Tyyppi: tupla-bock
Alkoholipitoisuus: 6,7 til-%
Jacobsen – Golden Naked Christmas Ale
Jacobsen on siis osa Carlsbergin konsernia. Tämä jouluolut on väriltään tumman kirkas, meripihkainen ja maultaan hedelmäinen ja “alemainen”. Taustalla on karvautta ja pienoinen alkoholin takapotku, josta en keskimäärin pidä. Yhden pullollisen juo joulun alla mieluusti.
Speksit
Jacobsen – Golden Naked Christmas Ale
Tyyli: ale
Alkoholipitoisuus: 7,5 til-%
Åbro – Julbock
Tämän oluen on pannut Åbro, joka Suomessa tunnetaan varmaan paremmin Rekorderlig-siidereistään. En ole aiemmin imenyt Åbron tuotteita.
Olut on tumma, ei kuitenkaan musta kuten monet muut tämän testi binit. Makeaan ja imelään vivahtava, mutta kumpikaan ei kuitenkaan kuvaa tätä juomaa kunnolla. Tuote ei ole kovin humalainen, joskin sen johdosta ehkä “jouluisempi”. Myös pieni alkoholin jälkimaku, kuten monissa vahvemmissa oluissa.
Speksit
Åbro – Julbock
Tyyppi – Tupla-bock
Alkoholipitoisuus – 7,0 %
Shepherd Neame – Christmas Ale (Testivoittaja)
Shepherd Neame on perustettu vuonna 1698 ja on Britannian vanhin edelleen toimiva panimo. Shepherd Neamea on tullut imettyä joitakin pullollisia. Taustalla näkyvän Late Redin jälkeen kaikki, joita tiedän olevan Suomessa saatavilla.
Tämä Christmas Ale on vaaleahko, hedelmäinen ja karvaahkon jälkimaun omaava ale. Ihan maittava, joisin mieluiten uudestaan.
Olut ei ole erityisen jouluinen, mikä ei sinänsä haittaisi ellei kyse olisi jouluoluista. Tämä voisi mennä ihan perusalesta – joskin erittäin hyvästä sellaisesta (ei mitään Koffia siis, tosin eipä ne alea osaakaan tehdä). Itse asiassa tää maistuu mun mielestä lähes samalta kuin Whitstable Bay, joka sattuukin olemaan saman panimon tuotosta. Itse asiassa Whitstable Bay on yksi mun suosikeista, mutta Christmas Ale on siinä mielessä pettymys, että tuntuisi olevan lähes sama keitto eri kääreessä.
Bottom line: suosittelen oluena, en jouluoluena.
Speksit
Shepherd Neame – Christmas Ale
Tyyppi: Ale
Alkoholipitoisuus: 7 til-%
Ridgeway – Bad Elf
Bad Elf on vaalea ja hedelmäinen. Olut on hyvin humaloitu, mistä pidän. Olut tuntuu myös hyvin hiilihappoiselta, mikä ei mielestäni erityisemmin sopinut bissen tyyliin. Kuten Shepherd Neamen Christmas Ale siinä mielessä, että bisse oli hyvä mutta ei erityisen jouluinen. Tosin tämähän onkin “Winter’s ale” eikä siten nimensä puolesta jouluolut. Voisin juoda uudestaan ensi jouluna.
Speksit
Ridgeway – Bad Elf
Tyyppi: Ale
Alkoholipitoisuus: 6 til-%
Ørbæk Bryggeri - Jingle Bells
Jingle Bells on hieman outo kiisseli. Hiivainen ja maltainen, eniten “jouluinen” tämän satsin keitoista. Maku parani lämmitessään, joten tämä pullo kannattaa ottaa riittävän aikaisin jääkaapista. Lopussa jopa suomalaiseen keskariin vivahtava maku.
Speksit
Ørbæk Bryggeri - Jingle Bells
Tyyppi: Ale
Alkoholipitoisuus: 7 til-%
Laitila – Tuomas
Tuomas oli ihan ok bisse. Ei mitenkään säväyttävä. Laitilalla on parempiakin oluita tarjolla.
Speksit
Laitila – Tuomas
Tyyppi: Lager (olettaisin, ei tullu katottuu pullosta)
Alkoholipitoisuus: 4,1 til-%
Ridgeway – Seriously Bad Elf
Seriously Bad Elf päättää suuren jouluolutvertailumme. Olut on valmistettu ohra-, ruis-, vehnä- ja kauramaltaista eli mielenkiintoinen sekoitus taas kyseessä.
Seriously Bad Elf on vahvempi kuin veljensä Bad Elf (ks. yllä). Oluet ovat melkolailla samanlaisia, joskin tässä vahvemmassa versiossa maistuu enemmän alkoholin makeus (luonnollisesti koska se on vahvempi). Ehkä myös tästä johtuen humalan katkeruus ei pahemmin erotu. Maussa on snadisti jotain hedelmää.
Vaikka alkoholi ei mainittavasti maistukaan, sen kuitenkin erottaa maussa. Koska en ole erityisesti vahvojen oluiden ystävä, pidin näistä kahdesta enemmän Bad Elfistä.
Speksit
Ridgeway – Seriously Bad Elf
Tyyppi: Ale
Alkoholipitoisuus: 9,0 til-%
Testin tulokset
Testi on päättynyt ja voittajat on valittu.
Leipuri-Keijo: St. Feuillien: Cuvée de Noël
Tää oli paras. Lähinnä vituttaa et Alko ei enää myy tätä.
Mr. Smetana: Stallhagen: Julbock JA Shepherd Neame: Christmas Ale
Stallhagen voittaa varsinaisen “jouluolutsarjan”. Shepherd Neamen Christmas Ale on erittäin hyvä olut, mutta ei varsinaisesti jouluinen. Se olkoon “kausiolutsarjan” voittaja.
Smetana-blogi onnittelee voittajia.
Tomaatti-homejuustokeitto
Keittoruoat saattavat olla kevyitä, tämä ei ole erityisen. Käytän homejuustoa ja pekonia antamaan tunnelmaa tähän oikein maukkaaseen keittoruokaan. Oheen kuuluisi tietenkin smetana, mutta jostain on tingittävä, jotta rasvan määrä ei lähde käpälästä.
Ainekset
Tomaatit
- 1 kg tomaatteja
- kymmenkunta valkosipulin kynttä
- auringonkukan siemeniä
- sokeria
- mustapippuria
Muut
- 1 purjo
- 1 porkkana
- 1 sellerinvarsi
- 7 dl vettä
- 2 rkl kanafondia
- 0,5 puskaa tuoretta oreganoa
- 80 g sinihomejuustoa
- 100 g ranskankermaa
- pekonia
Valmistusmenetelmä
- Pilkotaan tomaatti. Sekoitetaan joukkoon pienennetyt valkosipulin kynnet sekä sokeria ja vastarouhittua mustapippuria. Laitan sokeria, koska tomaatit ovat syksyisen happamia. Jos olisi ollut loppukesä ja hyvät kotimaiset tomaatit kyseessä, en olisi käyttänyt sokeria. Heitetään päälle siemenet ja paistetaan 200-asteisessa uunissa n. 45 min.
- Viipaloidaan purjo ja huuhdellaan se. Viipaloidaan myös porkkana ja selleri ja paistetaan vihanneksia 10 – 15 minuuttia pienellä tulella, kunnes ovat pehmenneet.
- Kaadetaan paistetut tomaatit ja kanaliemi vihannesten joukkoon ja haudutellaan 20 minuuttia pienellä tulella hitaasti kiehuen.
- Lisätään joukkoon hakattu oregano ja jyrätään tasaiseksi tehosekoittimella. Lisätään seokseen homejuusto ja ranskankerma ja lämmitetään (ei keitetä) keitto. Paistetaan samalla pekoni.
- Nautitaan pekonin ohessa.
Seuraavaa kertaa varten
Kun seuraavan kerran valmistan tämän reseptin, poistan tomaateista siemenet ennen paahtamista. Näin saan tomaattiin enemmän paahtoa uunissa. Siemenet palauttaisin toki keiton joukkoon ennen keittovaihetta.
St. Feuillien brune
Ohessa imuroimme St. Feuillien -panimon olusen. Tämä oli ok bisse, joskin voisi olla maukkaampikin.
Glögi
Joulun lähestyessä glögi lämpenee monien padoissa. Tämä useimmin kaupasta hankittava juoma on erittäin helppo kyhätä myös kotioloissa. Alla nopea glögin ohje.
Glögin ainekset
- 5 dl vettä
- 1 rkl fariinisokeria
- 10 neilikan nuppua
- 1 mustan kardemumman siemenkodan siemenet
- 1 kanelitanko
- muutamia viipaleita tuoretta inkivääriä
- 1 dl mustaherukkamehutiivistettä
Glögin valmistus
- Viipaloidaan inkivääri ja poistetaan kardemumman siemenkota. Keitetään vettä ja mausteita 15 minuuttia. Siivilöidään setti.
- Kaadetaan liemi kuppeihin ja päälle mehutiivistettä.
- Nautitaan haluttujen lisukkeiden, esimerkiksi manteleiden ja rusinoiden sekä mahdollisesti viinaksien kera, jos halutaan terästystä.
Pastaa, pestoa ja paprikaa
Tää on helppo perusresepti: pastaa ja pestoa. En tiedä voiko tässä oikeastaan edes puhua kokkauksesta, koska kamat lähinnä sekoitellaan keskenään. Lopputulos on kuitenkin oikein maukas, joten tämä resepti on tekemisen arvoinen. En jaksa tehdä pestoa itse, vaikka tietysti se olisi oikein tätä maukasta ruokaa ajatellen.
Valmistusaika: 45 minuuttia
Aineet
- 100 g vuohenjuustoa (suosittelen melko kiinteää versiota, jotta ei häviä kokonaan satsin joukkoon)
- 400 g broilerin rintaa (kannattaa tehdä melko pieniä paloja, jotta löytyy tasaisesti annoksesta)
- 400 g pastaa (ennen keittämistä)
- 1 sipuli
- 10 valkosipulin kynttä
- 1 pkt kirsikkatomaatteja
- 2 suippopaprikaa
- 0,5 prk pestoa
- 1 tlk kapriksia (Nuppuja; marjatkin käyvät, ja jos käyttäisin marjoja, hakkaisin ne ennen käyttöä.)
- 2 kukkuraa rkl dijonia
- vastaruohittua mustapippuria
- chiu chow -chiliöljyä (broileria maustamaan)
- öljyä sipulien paistamiseen
Menetelmä
- Keitetään pasta runsaassa, ripeästi kiehuvassa vedessä. Kuten kaikissa pastaruoissa, on erittäin tärkeää keittää pasta tilaan “al dente”. Muuten ei homma toimi.
- Paloitellaan broilerin filé ja vuorataan se chiliöljyllä. Kypsennetään broisku uunissa; toki liesikin kelpaa.
- Viipaloidaan sipuli ja valkosipuli. Haetaan niihin väri kuumalta pannulta, mutta ei paisteta liian löysiksi. Muutama minuutti. Pyrin jättämään sipuliin suutuntumaa, jotta paketti ei ole pelkkä muusi.
- Pilkotaan, viipaloidaan, tms. loput tuotteet tarpeen mukaan ja sekoitetaan kaikki keskenään. Sekoittelen vuohen juuston lähempänä loppua, jotta pasta on jäähtynyt jonkin verran eikä juusto pääse täysin sulamaan.
- Nautitaan
Oheen
Setin voi nauttia esim. Brasserie St. Sylvesteren 3 Monts -oluen kera. Tää on hyvä keitto. Maistuu hyvältä ja nousee päähän ku metrinen halko. Smetana-blogi sanoo: “Kyllä!”
Fiilis
Hyvää.
Vuohenjuustoa voisi toki olla enemmänkin. Tällaisenaan se on kuitenkin mukava sattuma, mutta jos haluat vuohenjuuston enemmän aineksen rooliin, voit kasvattaa sen määrää. Kun katson satsia kokonaisuutena ravitsemukselliselta kannalta, tässä on jo muutenkin melko paljon rasvaa (pesto, chiu chow, sipulin paistaminen) ja suolaa (pesto, kaprikset). Ehkä siksikään en lisää vuohenjuuston määrä.
Lihaperunasoselaatikko eli splöde
Lihaperunalaatikko eli splöde on ainakin meikäläiselle tuttu peruskoulun ruokalasta. Lisäämme jotain makuja kuten chiliä ja tattia, joita ei varmasti koulussa ollut mukana.
Tämä resepti on helppo, joskin vaiheet vievät jonkin verran aikaa.
Valmistusaika: 2 h
Aineet
- 500 g jauhelihaa
- 1 kg (oman maan) perunaa
- 2 sipulia
- 11 valkosipulin kynttä
- 2 chilipalkoa
- 20 g kuivattuja kangastatteja + tattien liotusliemi
- 50 g Bergfex-juustoa
- 1,5 dl kevytmaitoa
- 50 g voita
- musta- ja valkopippuria
Valmistus
- Keitetään perunat ja survotaan ne.
- Pilkotaan sipulit ja chilipalko. Ruskistetaan ne jauhelihan kanssa.
- Liotetaan tatteja vedessä jonkin aikaa. Raastetaan juusto.
- Sekoitetaan kaikki tavarat uunivuoassa (tattien liemi mukaan) ja paistetaan 200 asteessa n. 45 minuuttia.
- Nautitaan.
e
Oheen teimme hyväksi havaitut paistetut punajuuret sekä kokeiluversion ranskalaisesta maalaisleivästä.
Kommentit mausta
Jouston kommentti:
Maittavaa, kenties liikaa valkopippuria / chiliä. Mä en tiedä, kumpi siinä maistu. Muuten loistava, sienet tuoksuivat nenässä ja maistuivat suussa. Pikkasen kyllä, mmmh, perunasoselaatikko. Voita kenties lisää, voi on hyvästä. Ei mulla muuten. Ihan hyvää. Must se oli ihan hyvää siis. Ideana se oli helvetin hyvä. Jos ruvetaan gurmee-kokiksi, pikkasen pippuri otti suuhun. Jos arvosanaks annetaan, niin annetaan 8,5 [/10]. Oheiset punajuuret olivat hyviä.
Leipuri-Keijo:
Snadisti vähemmän valkopippuria. Lisäsin sitä itse perunan joukkoon.
Mr. Smetana:
Maukasta, tatti maistuu paljon. Mainitsin Keijolle, että olin lisännyt valkopippuria jo lihan joukkoon, mutta hän ei kuunnellut. Mielestäni sitä ei kuitenkaan ollut liikaa.
Ohessa
Ruoanvalmistuksen ohessa nautimme mm. Gavroche-oluen. Tämä oli maukas tummahko olut, joskin hintava sellainen: 0,33 l pullo yli 3 € Alkossa <EDIT:linkki ei enää toimi> Ostan uudestaan.
Banaanilikööri
Puolukkaliköörin valmistuttua on banaaniliköörin vuoro. Tämä on banaani-vanilja-likööri, joka hautui pari kuukautta. Viinana kossu.
Valmistusaika: pari kuukautta
Banaaniliköörin ainekset
- 1 kypsä banaani
- 30 pientä palaa sokeria
- puolikas vaniljatanko
- kirkasta viinaa
Valmistusmenetelmä
- Paloitellaan banaani ja halkaistaan vaniljatanko.
- Tiputellaan tavarat tyhjään viinapulloon ja laitetaan lopuksi vaniljatanko.
- Kaadetaan pullo täyteen viinaa, jota meni arviolta n. 35 cl.
- Odotellaan pari kuukautta liköörin tekeytymistä.
Lopputulos
Lopputulos oli hyvä, ei liian makea. Makuna banaania ja vaniljaa, kuten tietysti voidaan odottaa. Ei kuitenkaan sellaista keinotekoista aromisontaa vaan syvää, luontaista makua. Suosittelen lämpimästi.
Joutsan sahtia
Tausta
Joutsa on Nelostien varrella Keski-Suomessa, Jyväskylän ja Lahden välissä sijaitseva reilun 5000 asukkaan pitäjä. Joutsassa on varmasti paljon hienoja avuja, joista en tiedä mitään. Se, mitä tiedän, on, että siellä valmistetaan sahtia, jota jopa olutguru Michael Jacksonkin on arvostellut ja arvostanut. Sahtia on siis testailtava.
Joutsan sahti <EDIT: linkki ei enää toimi> on ainoa Alkossa myytävä sahti ja Alkossakin sahtia on myynnissä vain Joutsassa. Sahtia ei saa vahvuutensa (7 til-%) vuoksi myydä muualla kuin Alkossa ja A-oikeus ravintoloissa voimassa olevan kieltolain johdosta. Sahdin saatavuus on siis varsin huono ja voitaneenkin sanoa, että perinne on katoamassa. Tai siis toki se on vironnut huomattavasti pahimmasta tilastaan, mutta saatavuus ja kulutus eivät silti päätä huimaa. Joutsasta sahtia kuitenkin saa. Koska olin töiden puitteissa liikkeellä siellä suunnalla, ajattelin hakea maistajaisiksi kolmen litran tonkan, jossa juoma vähittäismyydään.
Joutsan Alko sijaitsee paikallisen S-Marketin yhteydessä.
Joutsan Alkon sijainti.
Sahti on huonosti säilyvää tavaraa. Sitä myydään vain kahden viikon sisällä kannutuksesta. Alkossa tuote on kätevästi omassa kylmäkaapissaan.
Kuten kuvasta näkyy, sahdin hinta on tällä hetkellä 17,36 € / 3 l eli n. 5,8 € / litra. Olueksi ei missään tapauksessa kallista mutta ei sieltä halvimmastakaan päästä.
Juoma
1. ilta
Korkin auki saaminen on huomattavan vaikeaa, paljaalla kädellä se ei onnistu mitenkään. Otan avuksi patakintaan ja pienen työstön jälkeen pönttö aukeaa.
Olen maistanut sahtia ainoastaan yhden kerran aikaisemmin ja tämä tapahtui, kun olimme Big Timin kanssa olusella. Silloin oli jo muutama olut pohjilla, joten nyt siis ensimmäistä kertaa selvin päin. Ensimmäinen nuuhkaisu astiasta korkin aukaisemisen jälkeen haiskahtaa muoviselta, mikä varmasti johtuu muovipöntöstä, jossa sahti tulee.
Juoma on ruskeaa, hieman punaiseen vivahtavaa. Ensimmäinen maku on oudohko, makea jollain oudolla tavalla. Jälkimaku hedelmäisempi, osin jopa hedelmämehuun vivahtava. Ensimmäinen lasi menee postia kirjoitellessa, mutta ei tee mieleni ottaa toista. Itse asiassa loppua kohden jopa hieman vaikeaa saada juomaa alas. Ei siis vakuuta, en tiedä miten pitäisi asennoitua, jotta vakuuttaisi.
Ensikokemuksen perusteella on vaikea ymmärtää, kuka tätä juomaa haluaa juoda puhumattakaan sen litkimisestä päiväkausien ajan Joutsan Joutopäivillä. Michael Jackson on kiistaton olutguru, joten hänen makuaistinsa on varmasti huomattavasti kehittyneempi kuin meikäläisen. En kyllä silti tiedä tästä sahdista, pitää juoda myöhemmin lisää.
2. päivä
Menen Leipuri-Keijolle kokkailemaan lihapullia ja samalla juomme ohessa sahtia. Juoma maistuu paremmalta kuin edeltävänä iltana ja maku paranee sitä mukaan, kun juon enemmän. Nautin sahtia hitaasti eikä maun paraneminen johtune humaltumisesta. Makuaisti tottuu sahdin makeaan, hedelmäiseen makuun. Tämä on jopa hyvää.
En silti lähtisi heti hakemaan lisää, mutta jos joskus olen Joutsan suunnalla liikkeellä, saatan ottaa sahtipöntön uudestaan matkaan. Näkisin, että tärkeää on antaa makuaistin kehittyä ja palata myöhemmin sahdin makuun. Jotain selkeästi kiinnostavaa tässä huomassa kuitenkin on. Tämä ei ole varsinaista massojen juomaa ja yhden tonkan jälkeen voin hyvin ymmärtää, miksi tätä ei saa jokaisesta Alkosta.
Joutsan saitilla sahdista sanotaan seuraavaa:
“Hyvän sahdin salaisuus piilee kylmässä käyttämisessä. Viileässä hiljalleen käytetty sahti on hyvää ja ei aiheuta juojille vatsanväänteitä.”
Kuten tämän postin intro-kuvasta käy ilmi, Joutsa sijaitsee Rieskalan vieressä. Kenties tämä kylän nimi juontuu siitä, että siellä on valmistettu huonoa, vatsanväänteitä aiheuttanutta sahtia.
Leipuri-Keijo sahdista
“Ei mitään erityisen hyvää. Mitä useamman lasillisen join, sitä paremmalta se alkoi maistumaan, mutta ei silti oikein. Voin juoda sahtia uudestaankin; jos menisin vain yhdelle juomalle, se ei ikinä tule olemaan sahti.”
Mr. Smetana: Leipuri-Keijo ei koskaan lähde vain yhdelle juomalle, joten yo. kommentti ei ole siinä mielessä merkittävä
Linssejä ja pekonia + savurautua
Kaapista löytyy säkki linssejä. Työstän siitä mätöt.
Valmistusaika: <2 h
Tarvikkeet
Safka
- 3 dl keltaisia linssejä
- paketti filépekonia
- 2 pientä porkkanaa
- 2 punasipulia
- sellerin varsi
- valkosipulia
Soosi
- 3 rkl dijonia
- 2 rkl punaviinietikkaa
- 2 rkl sitruunamehua
- 1 tl sokeria
- 1 tl Maldon-suolaa
- kuivattua tilliä
Valmistus
- Liotetaan linssejä tunti ja kaadetaan liotusvesi pois.
- Peitetään linssit vedellä, heitetään joukkoon puolitettu porkkana, puolikas punasipuli ja puolikas viipaloitu sellerin varsi. Kiehautetaan ja keitetään 30 min. Jätetään lepäämään veteen (oli ehkä 15 min, kun työstin loput tavarat kuntoon).
- Pilkotaan loput tavarat. Ruskistetaan pekoni öljyssä ja lisätään sopivassa vaiheessa kasvikset joukkoon paistumaan; valkosipuli hieman muita myöhemmin.
- Kun kasvikset ovat hyviä, valutetaan linssit (liemessä olleet kasvikset heitetään pois) ja heitetään ne paistumaan hyvin lyhyeksi hetkeksi.
- Samalla sekoitetaan soosi kupissa, heitetään se linssien perään ja annetaan lämmetä hetki. Jos säästit linssien keitinvettä, sitä voi kaataa joukkoon, jos linssit vaikuttavat liian kuivilta.
- Nautitaan savukalan ohessa. Ostin kalan Cittarista, mutta parempi tietysti olisi, jos olisi oma savustuspönttö.
Ohessa
Ohessa imuroin yhden Stallhagen Dark Lager -oluen. Linkin teksti on ruotsiksi, ja koska en itsekään mikään varsinainen ruotsin taitaja ole, tässä Google Translaattorin jopa huvittava käännös sivusta. Alla ote oluen kuvauksesta. Olen aivan samaa mieltä.
Täyteläinen ja tuoreesta oluesta asianmukainen elin rakennettu hieman makea ja selkeä, mutta pehmeä, humalan katkeruutta.
Selkeä ja tumman meripihkan olut on hyvä vaahto kruunu. Runsas ja tuore aromi vinkkejä maltaita tuoretta leipää, tuoretta oranssi ja paahdettuja pähkinöitä.
Se istuu hetken ja on ollut vasemmassa yläkulmassa vinkkejä kuivattu aprikoosi ja lopulta johtaa valossa, poltettu karamelli toteaa.
Disclaimer: Google varmaankin muuttaa käännöslogiikkaansa aina silloin tällöin. Yo. käännös julkaisupäivänä.
Nähdäkseni tämä on hyvä olut. Suosittelen.
Fiilis
Hyvä safka. Linsseissä voisi olla enemmän makuja.
Lähde
Mukaellen Amateur Gourmet:n artsusta.
