Olutta kotona
UPDATE: Kaikki kotiolut-artikkelimme löydät tästä.
Taustaa
Suunnistan Vantaalle, jossa Tapio Mäskihärkä jo venailee kuumeisesti oluen valmistusta. “Oon ollu viime aikoina vähän kuivilla ja tarviis päästä ottaa”, annan itselleni kertoa. “En usko, että nää bisset paljonkaan pääsee kämpillä vanhenee. Vedän hyvät läskit heti, kun satsi on valmista. Tai hyvät ja hyvät, eihän kopasta nyt sellaseen kunnon ränniin riitä, mutta pienet pöhnät kuitenki.” Jep, taidan ottaa oman osan messiin maistelusession jälkeen 🙂
Jostain nousi siis ajatus tehdä oma kiisseli. Aihe on kiinnostanut pitkään; olut, oluen juonti, valmistuskin. Keskustelua on vuosien varrella käyty, mutta jostain syystä vasta nyt päästään toimeen. Todennäköisin syy on, että prosessi vaikutti hieman liian vaikealta, ja tässä tapauksessa päädyimmekin yksinkertaisimpaan mahdolliseen tuotteeseen: mallasuutepurkki ja täsmällisesti purkin ohjeita seuraten eteenpäin.
Oluen valmistuksesta on toki kirjoittelua netissä runsain mitoin, mutta lähdettiin siis paketin ohjeella liikkeelle. Tää on ns. “testiruni” ja katsaus oluen valmistuksen perusteisiin, joskaan minkäänasteista keittoja tai vastaavaa ei tehdä. Seuraavalla kerralla jotain haastavampaa.
Tavoitteita
- kiljua parempi tuotos
- nähdä ulottuvuuksia, joita oluen maussa löytyy. Maltaisuus, humalat, väri, kuohu, fiilis, jälkimaku, jne. Ts. saada oppia ja fiilistä kiisselistä yleisemmin. Ehkä kaljasta pystyy oppii näinkin, ei pelkästään juomalla.
Välineet ja niiden hankinta
Hypätään Mäskihärän kärryyn ja rullataan Tarjoustaloon.
- Käymisastia, 2 kpl
- Lappo
- Korkin sulkija
- Vesilukko
- Korkkeja
- Pulloja (ei Tarjoustalosta)
- Desinfiointiaine
- Sokeri ja uute
Yhteensä vajaa 70 euroa
Raaka-aineet
Näillä aineilla lähtee eka rundi
- Coopers real ale, 1 tlk
- Panimosokeria, ohjeissa suositellaan 1 kg mutta toisaalta sanotaan, että Suomen lain mukaan 600 g on maksimi sallittu määrä tälle uutteelle. En ole perehtynyt lakiin tämän osalta, joten jokainen lisätköön haluamansa määrän. En kehota ylittämään lain sallimia määriä. Pitäisi varmaan hommata lakimies et uskaltaa julkasta tän.
- Vesi 4 l + 18 l
Cooper’s kertoo sivuillaan tästä uutteessa seuraavaa:
“Traditional ale like it should be – bright golden colour, strong head, generous mouthfeel and a moderately bitter finish.”
Eli tarjolla tulee olemaan alea juuri kuten sen pitääkin olla – kultaista väriä, vahvaa päätä, anteliasta suutuntumaa katkeraan loppuun saakka. Tämä on siis juoma niille, jotka tietävät.
Prosessi
Taustatyö – hankinnat
- Hankitaan kamat (Tarjoustalo)
- Hommataan pullot (pubi, mahdollisuus myös ottaa kuppia pari päivää)
Sessio 1 – Käynnistys – klo 19 – 23, josta työtä 30 min
- Pestään tonkka
- Keitetään pari litraa vettä ja liotetaan sokeri siihen
- Liotetaan mallasuutetölkki kuumassa vedessä (joka vesi siis ei tule olueen)
- Avataan tölkki
- Sekoitetaan tölkin sisältö ja sokeriliemi
- Kaadetaan loppu vesi joukkoon
- Annetaan liemen nousta huoneen lämpöön
- Laitetaan hiiva joukkoon
- Sekoitellaan
- Viritellään kansi päälle ja vesilukko kehiin
Annetaan seistä 6 vrk
Sessio 2 – Pesu ja desinfiointi – 2 h
- Pestään pullot
- Desinfioidaan ja huuhdellaan pullot karvaisilla käsillä
Sessio 3 – Pullotus – 1 h
- Lapotaan kiisseli toiseen astiaan
- Pullotetaan kiisseli
- Korkitetaan, huuhdellaan ja jätetään lepäämään;
Annetaan seistä 8 vrk
Sessio 4
- Imetään kiisseliä
Kommentit
Maku: semihiivainen, leipäinen; ei suurtakaan muutosta pidemmän kypsyttelyn jälkeen. Voisi olla runsaammin mallasta ja humalaa, oikeastaan kaikkea enemmän. Hyvä olut kuitenkin, suhteellisen kirkas ja semimiellyttävä jopa. Ok, sessio-olut
Meillä lohkes 2 korii ja sixari eli yhteensä 54 ploa. Yhden pullon hinnaksi tulee täten 70 e / 54 = 1,3 e. Tässä on tietenkin huomioitava, että tonkat, korkituslaitteet jne. jäi seuraavia satseja varten käyttöön.
Oman oluen tekeminen on hauskaa kuten myös maistelu. Toivottavasti homma muuttuu vielä kiinnostavammaksi, kun päästään aiheessa eteenpäin. Hyvänä puolena pitäisin myös sitä, että itse tehden voi juoda bisseä, josta ei tarvii maksaa sairaita veroja (26 c / cl alkoholia) – stick it to the man 🙂
Oluen valmistus vaatii suht tarkkaa työstöä, pesut jne. huolellisesti. En osaa analysoida yleisimpiä virhelähteitä. Meillä homma onnistui ihan ok ja toivottavasti niin jatketaan.
Jatko
Luonteeltaan valmistonkasta valmistus oli kokeilu, jonka kautta päästään jatkamaan haastavampiin. Valmistonkka ei pidä sisällään keittovaihetta, joka kuitenkin on keskeisesti makuun vaikuttava tekijä. En lähde tässä aiheesta enempää spekuloimaan; hoidettakoon asia myöhemmin.
Aftermath
Jätin yhden, ja ikävä kyllä vain yhden, pullon lepäilemään jääkaappiin. Pulloa avatessa näkyi “savua”, vaahtokukka oli runsaampi ja kestävämpi ja maku oli pyöristynyt merkittävästi – parempaan ja vähemmän hiivaiseen suuntaan. Kypsytys näyttää olevan keskeisessä roolissa oluen valmistuksessa – kylmätilojen puute jää ainoaksi ongelmaksi.
Muut kotiolutartikkelit
Kaikki kotiolut-artikkelimme löydät tästä.
Jou, voisiko tuon pullojen desinfioinnin hoitaa esim. uunissa, kuten hillopurkit voi tehdä? Voisi olla vähemmän duunia, tosin pitää kattoa ettei laske sitten liian kuumiin pulloihin.
Missä muuten oli omat etiketit??
Moro norjalainen,
Uunitus lienee validi vaihtoehto. Kuinka monta bisseä mahtuu kerralla uuniin ja kuinka kauan homma kestäisi sillä metodilla? Ainaki etiketit olis hyvä olla poissa ennen sitä. Jossain kirjassa oli tuokin vaihtoehto mainittu.
Etiketteihin ei lähdetty tässä vaiheessa, ei ollu pullotusvaiheessa selvää pitäskö lukee “Täyttä kuraa” vai “Aitoa alea” 🙂
Kunno jytky
Täyttä kuraa voisi olla aika hyvä etiketti vanhalla saksalaisella fraktuuralla. Näyttäisi hyvältä eikä kukaan sitä kuitenkaan lukisi.
Pitää miettiä seuraavaan versioon 🙂
Entä: “Aitoa kuraa”?
Täyttä alea?