Pyynikin käsityöläispanimo: olutta ja osakkeita

Suuntaan kiesini nokan kohti Tamperetta ja Pyynikin käsityöläispanimoa. Itse panimo on suhteellisen tuore, mutta valikoimaan kuuluu jo useampia oluita – kaikki mielestäni maukkaita. Tapaan ns. pelipaikoilla Rauno ja Tuomas Peren, joista jälkimmäinen vastaa oluiden resepteistä. Alla lisää hänen ajatuksiaan panimon toiminnasta. Mutta maistetaan ensin yksi olut.

Simo-Vehnä

Availen Pyynikin käsityöläispanimon tuotteiden maistelua valikoiman kevyemmästä päästä, vehnäoluesta. Kyseessä on Simo-niminen tuote, jonka nimessä ja etiketissä näkyy itse maisteri Frangén. Oluesta kerrotaan seuraavaa:

“kullankeltainen vehnäolut on mallas- ja hiivapohjaltaan perinteinen baijerilainen weiss mutta sen humalointi on virkistetty Saaz ja Cascade lajikkeilla. Sen hedelmäisyydessä sitruunaisuus ja banaanisuus kisailevat yrttisadon kanssa. Erityisesti neilikkaisuus on läsnä”

Olutta huikkaillessani sain suutuntumaa jopa savuisuudesta, mutta oluen kuvauksessa tällaisesta ei ole mainintaa. En ole varsinainen reittaaja, joten tällainen tuntemus lieni puhdasta kuvittelua. Pidän savusta, joten makua mainittu fiilis ei ainakaan huonontanut.

Kyseessä oleva Simo oli 5,2%:n versio eli siellä baijerilaistenkin suosimassa vahvuudessa. Simoa on saatavilla myös monopolirajat alittavalla pitoisuudella.

Isoportteri

Tosiaan kyseessä on siis portteri. Tää bisse on täyteläinen ja paahteinen, mielestäni. Pullo kertoo vahvuuden olevan 7,3% abv. Oluen virallinen kuvaus kuuluu:

“[P]ortteri on rakennettu kymmenestä mallaslaadusta sekä useasta humalasta, siinä seikkaillaan suklaan, kahvin ja lakritsin maailmoissa. Se on tehty lämmittämään kylmien ajatusten iltoja ja kruunaamaan ruokapatojen herkkuja. Sitä suositellaan ehdottomasti käyttämään myös lihan marinointiin ja muutenkin ruuanlaitossa.”

Kyseessä on siis aikamoinen blendi, joka on rakenneltu ruoanlaittoa ja ruoasta nauttimista silmällä pitäen. On hienoa, että pienpanimot kehittävät omien tuotteidensa ohessa myös suomalaista ruokakulttuuria. Harmi sinänsä, että suomalainen verotus ei  juuri houkuttele käyttämään olutta ruoanvalmistuksessa.

Aina naukkaillessani portteriksi tai stoutiksi nimettyä bisseä mietin, miksi tämä on juuri porter eikä stout tai toisinpäin. Tuomas, miksi siis portteri eikä esim. imperial stout?

“Historiallisesti stoutin ja portterin erot ja niitä ohjaavat ‘säännöt’ ovat olleet ja ovat edelleenkin kuin veteen piirretty viiva. Lähtökohtaisesti tamperelaisena panimona haluamme puhua portterista. Tampere taitaa olla Suomen The portterikaupunki.

“Paahdetun ohran määrä portterituotteissamme antaa helpolla luvan ajatella stouttia, samoin alkoholitilavuusprosentti voisi olla imperial stoutille sopiva. Mielestäni runkoisuus, humalointi ja tietyntapainen ‘työläisyys’ tuotteessa ovat portterityylisiä. Alko halusi luokitella tuotteemme imperial portteriksi. Se on varmaan juuri se oikea termi, ainakin Alkon hyllyllä. Täytyy nyt siis muistaa että stoutin ja portterin välisille eroille ei edes ammattimaistajilla ole yhtenevää näkemystä.”

Sahti eli “etno-olut”

EU-tasolla sahti on “aito perinteinen tuote” (engl. “traditional specialities quaranteed”, TSG). Wikipedian mukaan tämä tarkoittaa, että sitä “voidaan valmistaa missä tahansa EU-maassa, mutta rekisteröidyn valmistusmenetelmän mukaan”. Ts. sahtia saa tehdä kuka tahansa missä tahansa, kunhan sen tekee oikein.

Koska sahti on näin rekisteröity, se on tietenkin myös määritelty tarkkaan. EU:n spekseistä:

“Sahti on käymisteitse valmistettu sameahko vahva perinneolut, jota ei ole pastöroitu eikä suodatettu eikä sen käymistä ole keskeytetty eli se nautitaan tuoreoluena. Sahtivierteen kantavierreväkevyys on vähintään 19 Plato-astetta, alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina liikkuu välillä 6 – 12. Sahdin pH on alle 5. Väri vaihtelee raaka-aineiden käytön mukaan vaalean keltaisesta tumman ruskeaan. Sahti on sameaa, koska se on suodattamatonta. Korkean jäännössokeripitoisuutensa vuoksi sahti on tuoreena maultaan makeahkoa.”

Sahti on ainoana suomalaisena alkoholituotteena hyväksytty ym. TSG-rekisteriin. Sahdilla on Suomessa ja Suomen lainsäädännössä muutenkin erityisasema, koska sahtia, toisin kuin muita oluita, saa myydä ulos suoraan valmistajalta. Tässä suhteessa sahti on siis rinnastettavissa tilaviiniin.

Pyynikin käsityöläispanimolla sahtia on tuotekehitetty niin, että sahdin kaupallistamiseen perinteisesti liittynyt ongelma, lyhyt säilyvyys, ei enää vaivaa yhtä akuutisti. Säilyvyyden kustannuksella ei kuitenkaan ole uhrattu makua; tuotekehitystyö on luonnollisesti tähdännyt sahdin maun säilyttämiseen perinteisenä. Säilyvyyttä parantaa myös sahtiperinteen vahvempaan päähän sijoittuva alkoholipitoisuus.

Tuomas, mitä sahti merkitsee panimollenne?

”Sahtimme on tuoteprojekti, joka tukeutuu kahteen asiaan: kaupallisuuteen ja kulttuuriin. Tavoitteena on luoda helposti lähestyttävä sahti sekä maullisesti että esteettisesti. Sahti, joka säilyy hieman normaalia pidempään, jotta ravintoloitsijat ottavat sitä tarjontaan. Kulttuurillisesti haluamme tämän sahdin kautta lisää ihmisiä sahtikulttuurin ja -harrastuksen pariin. Aivan liian moni nyrpistää nokkaansa sahdin nimen kuullessaan.

”Projektisahtimme on rekisteröity nimellä ‘Kataja 1.086’ ja siitä julkaistaan puolen vuoden sisään muutama kehitysversio. 1.086 ei sisällä ruista juurikaan, humalointi ja kataja ovat moninkertaisia muihin sahtiresepteihimme verrattuna myös astiasiirrot ja proteiinkokonaisuus poikkeavat [perinteisestä].

”Valmistamme luonnollisesti myös perinteistä sahtia mm. isoäitini reseptillä sekä kutsumme sahdintekijöitä vierailupanoille. Myös muunlainen yhteistyö sahdinvalmistajien kanssa on tärkeää; olemme mukana mm. Tampereen Sahtikulttuurikeskus -suunnitteluhankkeessa.”

Tämä on mielenkiintoinen uutuus, joka toivottavasti nähdään laajemmassakin jakelussa.

Fun fact: Sahtia on EU:n virallisessa julkaisussa kuvattu myös nimellä “etno-olut”

Muut tuotteet

Panimolla on myös muita tuotteita, esim. Patasydän -ale, sekä useita kehitteillä. Tsekkaa lisää tietoja panimon saitilta ja tietysti hyvin varustetuista myymälöistä ja olutravintoloista.

Osakeanti eli osta omaksesi osa olutkulttuuria

Pyynikin käsityöläispanimolla on käynnissä osakeannin toinen kierros. Sen tavoitteena on mahdollistaa nouseminen “Tampereella merkittäväksi tekijäksi panimoalalla vuoden 2014 aikana”. Ensimmäinen rahoituskierros oli siis onnistunut ja nyt on jonkin aikaa haettu lisää rahoitusta markkinoilta.

Monet varmasti miettivät, kannattaisiko antiin kenties osallistua. Tuomas Pere, mitä sanoisit sijoitusta miettiville henkilöille?

“Osakeantiimme on nyt helppo liittyä. Voin ylpeänä sanoa, että kuuden viikon [oluen] myynnin jälkeen ollaan arkitaloudessa lähes tasapainossa. Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty. Monet aikaisemmista osakkaistamme, jotka ostivat ensin yhden, ovat nyt nähneet todellisen mahdollisuuden pienelle sijoitukselle ja ostavat muutaman kymmentä lisää. Uusiakin koko ajan tulee toki. Ensiviikolla keittömäärämme kasvavat, että kai se meidän rakkaudella pantu olut johonkin sitten kelpaa ;)”

Nyt on siis mahdollisuus ostaa pala suomalaista olutkulttuuria. Kuten vanha sanonta kuuluu, talous on ylikuumenemassa, kun safkablogistit alkavat antaa sijoitusvinkkejä. Jätetään sijoitusvinkit siis väliin, mutta mainittakoon, että tätä kirjoitettaessa osakkeita on vielä saatavilla. Lisätietoja panimolta.

Yhteenveto

On hienoa nähdä, että Suomessa löytyy edelleen yrittäjyyttä – jopa näinkin raskaasti verotetulla ja monopolin sääntelytoimien kannalta riskaabelilla toimialalla. Onnea ja menestystä Pyynikin suuntaan!