Paljonko Jeppe juo?
Alkoholi puhuttaa ihmisiä. Ministerille alkoholi on lähinnä haitta, jonka mainontaa pitää rajoittaa, vaikka asiantuntijat pitävätkin rajoitusten perusteluja “tiedon vääristelynä“. Verojakin on nostettu, seurauksena verotulojen lasku. Kansa ja osa sen edustajistakin vaatii holhoukseen tolkkua mm. käytännöllisesti työllisyyden tai ylevämmin vapauden nimissä. Jopa alkoholi ja kulttuuri on uskallettu liittää toisiinsa.
Virallinen linja on silti selvä: suomalainen juo liikaa, on aina juonut ja tulee aina juomaan. Kohtuukäyttäjiä ei muista monetkaan. Maassamme nautitaan 100 %:n alkoholia n. 10 l / henkilö / vuosi. Ylevä tavoite on kokonaiskulutuksen laskeminen 0,5 litralla per Jeppe. Pohdittavaksi ratkaisuksi on tarjottu mm. “keskioluen” siirtämistä alkoon. Näin saataisiin absoluuttialkoholin kokonaiskulutus laskuun.
Mutta absoluuttialkoholista keskusteleminen on hyvin abstraktia. Ihmisethän juovat olutta, viiniä tai väkeviä. Harvoin näkee laskettavan, paljonko on vuosikulutus esim. keppanan päivätahdilla tai miten sellainen kulutus suhtautuu koko kansan keskikulutukseen. Turhan vähän puhutaan myös kulutuksen erittäin epätasaisesta jakautumisesta väestöryhmien välille. Alla tarkastelemme näitä asioita tarkemmin.
Keskari päivässä
Haetaan vuosikulutuksen litramääriin tuntumaa keskioluen kautta. Jos siis nautin päivittäin yhden keskikaljan (0,33 l, 4,5 til-% eli yksi annos), mikä on vuosikulutukseni? Se on n. 120 litraa olutta, eli 5,4 litraa 100 %:n alkoholia. Samaan päästäisiin annoksella viiniä (12 cl) . Siis reilu puolet kansan keskikulutuksesta, tai toisin sanoen: jos kaikki joisivat yhtä paljon ja pelkästään kaljaa, Jeppe joisi vajaa kaksi keskiolutta päivässä. Mutta onko pari päivässä liikaa?
Keppana päivässä vastaa 5,4 litraa absoluuttialkoholia vuodessa
Alkoholin suositeltavasta kulutustasosta on vaihtelevia tietoja riippuen lähteestä ja optimoitavasta tekijästä (kirroosin välttäminen, eliniän maksimointi, verokirstun täydentäminen jne.). Yleensä annos tai pari vuorokaudessa näyttäisi olevan ok; kolme on kai liikaa. Naisille suositus on alempi (missä on tasa-arvo?), mutta yksinkertaistaen voisi muotoilla tavoitteen “Keskari päivässä”.
Tilanne on siis abaut ok; keskimääräinen kansalainen mahtuu suosituksiin. Kokonaiskulutus ja humajuomisen (ns. “todella tuntuu” -jurrit) suhteellinen osuus ovat kai jo muutenkin laskussa, joten miksi emme keskustelisi jostain muusta kuin kokonaiskulutuksesta? Esimerkiksi kulutuksen erittäin epätasaisesta jakautumisesta.
Spurguja ja absolutisteja
Alkoholia ei todellakaan kuluteta tasaisesti, kuten kaikki varmasti tietävät. Akselin ääripäissä ovat yhtäältä ns. alan miehet ja toisaalta absolutistit, molempia on n. 10 % kansasta. Suurkuluttajat ovat tasaisessa tuiskeessa kymmentä kaljaa vastaavalla päiväannoksella, jälkimmäinen nauttii tietenkin vain kansalaisluottamusta. Mitä näiden ryhmien väliin mahtuu?
10 % populasta kaataa 50 % alkoholista
Suomi juo -aineistoon perustuen voidaan esittää alkoholin kulutuksen jakautuminen kymmeneen väestöryhmään (kussakin siis kymmenesosa suomalaisista) seuraavan taulukon kuvaamalla tavalla. Tilastossa esiintyvä osuus kokonaiskulutuksesta on muutettu absoluuttialkoholiksi (pystyakseli, litraa vuodessa). Taulukossa nähdään lisäksi kolme vaakaviivaa: “ongelmakulutus” (jatkuva kulutus vähintään miehet 25, naiset 16 annosta / viikko), koko kansan keskikulutus sekä yllä laskettu “keskari päivässä” -kulutus. Palkkien alla on kunkin kymmeneksen prosenttiosuus kokonaiskulutuksesta.
Taulukko havainnollistaa alkoholin kulutuksesta mm. seuraavat asiat. Koko väestöstä noin
- 10 % juo 50% alkoholista – kymppikassi päivässä, yli 50 litraa vuodessa
- 90 % kuluttaa alle ongelmakulutuksen
- 75 % juo suositusten mukaan (1 – 2 annosta päivässä) tai vähemmän
- 50 % jää “Kalja päivässä” -tavoitteesta
- 10 % on raittiita tai lähes raittiita
Karkeasti voidaan siis sanoa, että jos “kuningasta” eniten kuluttava, kostein kymmenes vähentäisi juomistaan 10 %:lla, heillä kuluisi vuodessa 5 litraa vähemmän. Jo yksin tästä seuraisi ministerin tavoittelema 0,5 litran lasku kokonaiskulutuksessa. Toki tiedetään myös, että keskikulutus jakautuu epätasaisesti myös ajallisesti – 80% alkoholista tissutellaan edelleen viikonloppuisin. Kulutuksen keskiarvo ei siten kerro läheskään koko totuutta.
Mitä kokonaiskulutuksen sijaan?
Virallinen alkoholipolitiikka puhuu kokonaiskulutuksesta, lähinnä sen vähentämisestä, tavoitteena alkoholihaittojen pienentäminen. Kansan syvät rivit jäävät kuitenkin kauas keskiarvosta, osittain jopa turhan alhaiselle tasolle. Vaikka puolet lopettaisi kokonaan, kokonaiskulutus ei laskisi merkittävästi. Suomalaisten alkoholin kokonaiskulutus ei edes yllä Euroopan “kärkikastiin“, joten kokonaiskulutuksen pitäminen keskustelun teemana tuntuu lähinnä “hurskastelevalta vittuilulta“.
Voisimmeko keskustella alkoholin arkipäiväistämisestä demonisoinnin sijaan?
Ihmiselle, jolle alkoholi on seurustelujuoma, alkoholipoliittisiin tavoitteisiin samaistuminen vaatinee muuta kuin jatkuvaa lässytystä kokonaiskulutuksesta tai esim. kauppakaljan prosenteista. Miksi kaikkien tulee vähentää kulutustaan eniten kuluttavan kymmeneksen takia? Jos kulutus vain jakautuisi tasaisesti – kalja päivässä, kerran päivässä, joka päivä – keskikulutuksessamme ei olisi mitään vikaa. Ehdotamme demonisoinnin sijaan keskustelua alkoholin arkipäiväistämisestä. Miten saisimme Jepen juomaan useammin?
Kuvien lähteet
Tsekkaa myös nämä:
Laardi eli sulatettu sian ihra. Maukasta, eikö totta? Kotioloissa; lähes mikään ei voisi olla helpompaa kuin tämä.
Savusaunapalvaus on ehkä aidoin osa suomalaista ruokakulttuuria. Mutta mitä palvaus tarkoittaa ja miten se käytännössä tehdään? Katso Kainuun tunnelmat täältä.
Just näin, tää lainauksesi kertoo paljon “10 % populasta kaataa 50 % alkoholista”.
(+ Osallistun tasapainotustalkoisiin tekemällä keskisuomalaisen kaupungin digitöitä Karhu kädessä just nyt.)
Talkoisiin kasvattamaan tuota 10% kaatamaa osuutta? 🙂
Ottamatta itse asiaan muuten kantaa: Tuo 10 litraa puhdasta alkoholia / vuosi / kansalainen on sikäli huono lähökohta laskuille, että siinä niitä päivittäisiä keskioluitaan maistelevat myös vastasyntyneet – ala-asteikäiset. Ikäpyramidi on mikä on ja teinit juovat alaikäisinäkin, mutta vaikkapa 0-15 -vuotiaan väestön pudottaminen pois ja juodun alkoholin jakaminen sitä vanhempien kesken tekisi luvuistasi joka tapauksessa pätevämpiä.
Toinen pointti: Esityksessäsi 90 % kuluttaa alle ongelmakulutuksen ja 75 % suositusten mukaisesti. (Saivartelua: Jos jätetään lapsi-ikäluokat pois ja ajatellaan että he eivät juo alkoholia, niin hyvät osuudet ovat pienempiä: aikuisväestöstä <90 % kuluttaa alle ongelmakulutuksen ja <75 % juo kokonaismäärissä mitattuna suositusten mukaisesti). Toisin päin käännettynä ne luvut ovat kuitenkin ikävämmän näköisiä: Yli 10 % juomaikäisestä väestöstämme on ongelmakuluttajia ja yli 25 %:n kokonaiskulutus on yli suositusten (suositusten vastainen humalajuominen lienee vielä yleisempää).
Tämä siis ottamatta lainkaan kantaa esitettyjen alkoholin myyntirajoitusten puolesta. (Alkoholi)kulttuurin kehittyminen on monen muuttujan peliä. Silti: yksinkertaistetussa maailmassa ongelmattomasti juovan väestönosan juomisen rajoittaminen on hyödyllistä. Heidän joukostaan ihmiset kuitenkin lipsuvat ongelmakäyttäjiksi. Mitä vähemmän heidän joukossaan juodaan, sitä pidempi marginaali sieltä on lipsua yli suositusten tai ongelmallisen paljon juovaksi.
Kiitos kommentistasi.
Kokonaiskulutustilasto ottaa ymmärtääkseni kantaa vain 15-69 vuotiaisiin ihmisiin (Suomi juo -verkkoaineisto, s. 27) eli mainitsemaasi ongelmaa todellisen kulutuksen kasvusta lapsien pois lukemisella ei pitäisi olla, koska tilasto ei heitä alunperinkään huomioi.
Olet oikeassa, että tilasto voidaan esittää myös noin päin. Ja kuten mekin sanomme: “10 % juo 50% alkoholista”. Suomalaisten runsaita alkoholiongelmia ei tule vähätellä, eikä se ole tarkoituksemmekaan. Haluaisimme vain lisää keskustelua teemasta, miksi alkoholiasioissa mennään edelleen armeijamentaliteetillä, “yksi mokaa, kaikki kärsii”.
Asiassa on tietenkin monta puolta. Jurrissa voi tötöillä pahastikin, vaikka vuositasolla kuluttaisi todella vähän. Näihinkin ongelmiin lienee vaikea päästä käsiksi vain kokonaiskulutuksen laskuun perustuvien analyysien kautta.