Vantaa Vaalea III

Otetaan työn alle 3. olutpanos, joka kulkee työnimellä “Vantaa Vaalea”, veroluokka IV. Tarvikkeet hankiittin Myyrmannin yhteydessä sijaitsevasta Viinimaailmasta. Kaksi edellistä satsia on menty dunkel-painotteisesti; nyt tavoittelemme vaaleampaa lopputulosta – kuten nimikin ehkä antaa ymmärtää. Lopputulos saisi myös olla edellistä katkerampi; sanottakoon että olemme humalahakuisesti liikkeellä.

Eteneminen ja linjaukset

Tepastellaan jälkeen Viinimaailman ovesta sisään. Paikan pitäjän kanssa käytiin läpi seuraavia asioita:

  • Tavoitteena väsätä vaaleaa olutta.
  • Edellinen oli toivottua tummempi, maun suunta oli abaut sama kuin ensimmäisen kotioluen. Analysoitiin edellistä satsia pääteltiin, että viimeksi käytetty uute oli liian tumma. Tästä päädyttiin valitsemaan tavoiteltu uutteen väri (ts. mahd. vaalea).
  • Puhuttiin humaloinnista: teemme humaloinnin kokonaan itse eli valitaan humaloimaton uute.
  • Lisäksi päätimme käyttää kaksi tölkkiä samaa uutetta.
  • Edellinen satsi jäi FG:ltään hieman matalaksi, luokkaa 1,020. Tämä on kai ihan ok ja tyyliriippuvainen, mutta nyt pyritään 1,015 tasolle.
  • Alkoholipitoisuus voisi olla suomalaisittain IV-oluen (5 – 6%) vahvuista tavaraa.
  • Ei pyritä täysmallasolueen, lisäämme sokeria jonkun verran (500 g).
  • Humalointiin katkero (Northern Brewer) – ja aromihumalointi (Cascade). Viinimaailma jeesaili tässä laskemalla sopivia määriä. Oletuksena oli luokka 60 IBUa valmiiseen tuotteeseen. Tässä yhteydessä tehtiin myös keittosuunnitelma vakiokomponenteista 60 min ja 15 min.
  • Käyttämiseen valittiin hiiva, jonka spekseihin kuului hedelmäisempää aromia lopputuotteeseen. Nestemäinen hiiva jätettiin tuleviin kokeiluihin.
  • Lisäksi juteltiin yleisiä oluen seisotusajoista. Vahvemmissa oluissa puoli vuottakin kuulemma voi olla asiallinen seisotusaika, mikä kuulostaa järkeenkäyvältä jo tässä vaiheessa omien kokeilujen nojalla.
  • FG:stä juteltiin kanssa yleisiä; se riippuu mm. käytetystä uutteesta, veden ja uutteen suhteesta, sokerin määrästä jne. Sokerista ei jää mitään mikä ei muuttuis alkoholiks, joten mitä enemmän sokeria, sitä enemmä FG:llä tilaa pudota.
  • Jne.

Näiltä pohjilta päädyttiin seuraavaan settiin raaka-aineita.

Raaka-aineet

Valmistus

Perustyyliin:

  1. Desinfioidaan tynnyri
  2. Keitetään humalaa vedessä + pienessä määrässä uutetta 45 min + 15 min
  3. Kaadetaan uutteet sammioon (huljutaan kaikki irti purkista pienellä määrällä kuumaa vettä)
  4. Lisätään humaloitu vesi
  5. Lisätään vettä 23 l saakka
  6. Annetaan nousta huoneenlämpöön
  7. Mitataan paino (tiheys) – 1.049
  8. Jäähdytetään, ilmataan kauhalla kaatamalla ja pitchataan hiiva

Hiivan pitchaus

Valmistaja antaa pitchausohjeen, jota noudatamme.

“Alternatively, pitch dry yeast directly in the fermentation vessel providing the temperature of the wort is above 20C.  Progressively sprinkle the dry yeast into the wort ensuring the yeast covers all the surface of wort available in order to avoid clumps.  Leave for 30 minutes and then mix the wort e.g. using aeration.”

Käymisvaihe ja pullotus

  1. Suljetaan astia ja annetaan käydä
  2. Käyminen jatkuu 13 vrk, jonka jälkeen pullotetaan. Käyminen oli selkeästi pidempi kuin abaut viikko mitä oletettiin aluksi. En osaa sanoa syytä tähän. Ilmausta tehtiin, lämpötila oli sopiva jne. No ei se huonoksi ainakaan mennyt.
  3. Pullojen pesu, lappoaminen, pullotus, korkitus
  4. Jätetään lepäämään

Pulloina oli

  • 16 x 0,5l
  • 45 x 0,33 l

Eli yhteensä 23 l, mikä tarkoittaa, että saatiin abaut kaikki tavara talteen.

Utilisaatio

Kuten tunnettua, oluen teossa utilisaatiolla kuvataan humalan alfahapoista vierteeseen päätyvää osuutta. Utilisaatio saadaan aikaan keittämällä humalaa vierteessä, jolloin alfahapot isomerisoituvat ja liukenevat veteen. Tämä aiheuttaa oluen katkeran maun. Tyypillisesti katkerohumaloiden keittoajaksi mainitaan 60 – 90 minuuttia, joissain tapauksissa jopa 120 minuuttia. Miksi tällainen aika, siis tyypillisesti tunti mutta ei yli 2 timmaa? Suregork mainitsee asiasta seuraavaa:

“Prolonged boil times (over approximately two hours) do not increase the iso-alpha-acid content of the wort, since after this the rate of iso-alpha-acid degradation exceeds that of alpha-acid isomerization, and the iso-alpha-acid starts to decrease.”

Eli isomerisaatiotahti hidastuu. Klassisen John Palmerin mukaan on niin, että keittoajan lisäksi isomerisaatiotahtiin vaikuttaa vierteen tiheys, mistä Palmerilla on taulukkokin. Gravity ja aika vs. utilisaatio käyvät hyvin ilmi tästä taulukosta. En lähde taulukkoa tässä toistamaan, mutta piirrän Palmerin datasta seuraavan graafin, jossa pystyakselilla on utilisaatio ja vaaka-akselilla vierteen vahvuus. Käppyrät ovat eri keittoajat 5 – 120 min. Graafista havaitaan mm. että utilisaatio laskee merkittävästi vierteen vahvuuden mukana sekä esim. että 60 min boilissa luokkaa 90% maksimi-isomerisaatiosta on jo tapahtunut.

Laitan tähän huvin vuoksi toisenkin utilisaatio-kuvan, jossa on plotattu 4 eri vierteen vahvuutta utilisaatiota ja keittoaikaa vastaan. Toki huomataan, että lopussa datapisteiden väli on 10 minuuttia alun 5 minuutin asemesta, mutta antaa jotain fiiliksiä kuitenkin. Lähinnä pointti on sama kuin yllä eli, että  vahvoissa vierteissä utilisaatio jää pienemmäksi ja että keittoaika kasvattaa utilisaatiota tiettyyn rajaan (n. 30%) saakka.

Katkerot

Utilisaation tarkoitus on tietenkin laskea kiisselin katkeroarvo eli IBU, jonka yksikkö on mg / l. Palmerilla on jotain metrijärjestelmän konversioita, joilla kikkailemalla arvioin, että keittomme väkevyys oli luokkaa 1,080. Tää on melkonen arvio, koska en tiedä, paljonko uutetta keittoon tuli kaadettua. Palmerin taulukoita sekä yo. alfahappoarvoja hyödyntäen päädyn oletukseen: oluemme katkeruus on 45 IBUa. Ei oo siis tarkka, mutta samassa pallopuistossa kuitenkin. Ens kerralla tarkemmin.

Maistelu

VantaanVaaleaLasissa

Bisse oli levännyt pari viikkoa pullotuksen ja ensimmäisen korkkauksen välissä. Ihan jees, mutta kypsymistä vaatii.

Puolentoista kuukauden kohdalla tavara on jo ihan hyvää. En mä tällä vielä mihinkään skaboihin lähtis, mutta kehtaa jo tarjotakin.

Hiilidioksidin määrästä en oo ihan varma onko liikaa. Varmaan hivenen vähemmänkin voisi vielä olla. Sinänsä nättejä kuplia.

Leipuri-Keijo:

“Tää on jo ihan ok, selkeä parannus edelliseen.”

Tästä taas hyvä jatkaa.


Haluamme kuulla kommenttisi

Koska spämmikommentteja tulee kansainvälisiltä tahoilta liikaa, pyydämme täyttämään CAPTCHAn ao. ruutuun.
Näyttää siltä, että kirjasinkoolla ei ole väliä.
Pahoittelut ylimääräisestä vaivasta.

*




Tägit: , , , · Luontihetki: Friday, February 15, 2013