Improruokaa Inarin Erätulilla
Jonkin aikaa sitten tuli vierailtua Lapissa, lähes kännyköiden kuulumattomissa. Lapin perinteiset elinkeinot ovat, elleivät sattumanvaraisia, ainakin tilaisuuksia hyödyntäviä luontaiselinkeinoja. Siksipä teemaan sopii lähes leirinuotiolla valmistettu pyttipannutyyppinen ratkaisu. Ensin kuitenkin mietimme, voisiko sopuleista olla ravinnoksi.
Sopulin syömistä?
Meneillään on ns. “sopulivuosi” eli vuosi, jolloin on paljon (tunturi)sopuleita. Vuosi 2011 on ollut sopulien määrän osalta suurin sitten vuosien 1969-70, mutta ilmeisesti ja kaikesta huolimatta kevääksi 2012 ei ole tulossa hc:ta massaryntäystä. Nyt sopuleita kuitenkin riittää ja määrä ensi vuonna riippuu pitkälti tulevasta talvesta.
Sopulin ravintoa ovat erilaiset metsän kasvit; sammalet ja sen sellaiset. Olettaisin, että sopulin liha on ihan maukasta varsinkin nuoremmilla yksilöillä, joita olisi riittänyt runsaasti. Riitto erityisen hyvä, koska sopulit tulevat sukukypsäksi muutamassa viikossa, joten populaation kasvuvauhti on raaka. Sopulithan eivät siedä toisia sopuleita vaan huolehtivat reviiristään hyvinkin aggressiivisesti. Koska sopulit ajavat nuoremmat kaverit pois mailtaan, tarjolla on jatkuva tuoreen sopulilihan liike käsillä olevan kaltaisina vuosina. Mikä olisikaan siis sopivampaa kuin pyydystää, kylmentää, nylkeä, valmistaa ja nauttia sopuleista? Varsinkin, kun niitä voisi poimia maasta kuin marjoja.
Niin… tunturisopuli on itse asiassa rauhoitettu eläin, mikä tuntuu oudolta silloin, kun joka paikka kuhisee sopuleita ja kuolleita kavereita lilluu ympäriinsä. Periaatteessa tunturisopulin ohjeellinen arvo on 67 euroa. Jos sopulin keskimääräinen paino jää alle 50 gramman, kilohinnaksi muodostuisi liian kova. Kai sopulin tappaminen olisi mahdollisen sakon maksusta huolimatta laitonta, joten emme tartu tähän tarjoukseen.
Toki erilaiset myyrät, hiiret ja vastaavat olisivat mahdollisia, mutta niiden pyydystäminen olisi jo ollut asteen vaikeampaa. Jyrsijät jäävät siis väliin ja etsimme muita suuntia.
Muita suuntia
Yllä kuvassa Lapin hienous eli lahtelaisen viemäriverkon raikkautta muovisesta tuopista. Nestemäinen leipä ei aivan riitä ja ruoan valmistus alkoikin jo legendaksi muodostuneesta Kipparin poronkäristyksestä. Se sopii hieman mausteisempaan makuun kuin perinteinen käristys. Tästä setistä jäi muusia yli, joka sittemmin käytettiin nuotiolla pyttipannuun.
Alla käytetään jo valurautapannua spydärin tekoon, mutta ei vielä mennä asioiden edelle.
Aineksina siis, mitä kaapista löytyy
- pottumuusi
- pekoni
- sipulia
- broileria
- munaa
- makuja
Pekoni tuo mukavaa vaihtelua ruokavalioon, koska (saantimiesten) kalaa syötiinkin viikon varrella runsaasti (alla). Mausteosastolla oli ainakin sinapinsemeniä, juustokuminaa, korianterin siemeniä, chiliä, valkosipulia, sarviapilan lehtiä sekä aikanaan Seurasaaren JääT:ltä saamiani Nomuja.
Valmistus on helppoa: hitaalla tulella jynssätään safka valmiiksi. Huomattakoon, että lämmön säätely on asteen vaikeampaa kuin kotiliedellä.
Pyttipannu valmistui abaut samalla menetelmällä myös muurinpohjapannua käyttäen.
Kalaruoat ja halstraus noin yleisesti
Kala kuuluu luonnollisena osana pohjoisen ruokavalioon. Kalamiehistä riippuen saattaa tosin olla hyödyllistä tuntea muutama saantimies, jotta omega-tasapainon kykenee pitämään kunnossa. Alla halstrauksen tulos oheistettuna eräällä suomalaisella oluella, joka on samaa peruskuraa kuin aina vaikka rajoitetuksi eräksi mainitaankin.
Näistä tunnelmista ei päästetä koskaan irti, ei ainakaan erään kansainvälisen olutkonglomeraatin Suomen etäpesäkkeen markkinointiosastolla. Karjalahan tunnetusti kuuluu Hartwall-brändiryppääseen ja siten edelleen Heinäkengän alaisuuteen.
Halsteri huomattiin aivan vitun käteväksi myös makkaran grillauksessa. Setti nakkia kääntyy kerralla ja lämmön säätely nuotiolla on helppoa. Tavoitteena oli grillata lihamakkaroita pitkään, jolloin liian kuuma lämpö johtaisi pinnan palamiseen. Halsteri on siis erittäin toimiva ratkaisu. Varsinkin itse tehtyä makkaraa voisi grillata niin, että pitkän kiepin heittää kerralla halsteriin. Kääntely on helpompaa ja makkaraa saadaan grillattua nopeammin. Tätä testaan jossain vaiheessa.
Eipä siinä. Uusia reissuja odotellessa
Tsekkaa kommentit ja kommentoi klikkaamalla
Poronkäristys boostattuna Kipparikermalla
Inarin Kuukkelissa (Kauppa) törmäsimme Kipparijuustolla maustettuun ruokakermaan, jota ajattelimme käyttää lohikeiton raaka-aineena. Koska tarjolla ei ollut kunnollista lohta päätimme luopua ajatuksesta ja tehdä perinteisen poronkäristyksen. Mutta poroa pureskellessa ajatus kristallisoitui – kerma, savujuusto, poro – ei voi olla pahaa. Eikä ollut. Tämä setti lähti parin päivän päästä.
Raaka-aineet
Käristys
- Sipulia
- Olutta
- Poronkäristyslihaa
- Suolaa
- Mustapippuria
- Vettä
- Voita
- Kipparijuustokermaa
Perunamuusi
Lisukkeet
- Suolakurkkua
- Puolukkahilloa
Valmistus
Käristys
- Paista lohkottua sipulia hetki runsaassa voissa
- Lisää (jäätynyt) käristysliha tarvittaessa useammassa erässä
- Anna lihan ruskistua, lisää suolaa ja pippuria maun mukaan
- Lisää vettä ja loraus olutta
- Hauduta hetki
- Lisää Kipparijuustokermaa ja anna hautua muutama minuutti. Valitettavasti Kerma oli 10% kevyt kamaa, toivottavasti ko. firma valmistaa myös kunnon tavaraa. No, perunamuusi ja käristys sisältää rasvaa ihan tarpeeksi muutenkin.
- Hauduta hetki lisää miedolla lämmöllä
Muussi aka Pottuvoi
- Kuori perunat ja pilko ne pienemmiksi paloiksi
- Lämmitä vettä kattilassa ja veden kiehuessa lisää perunat ja suolaa maun mukaan, pari teelusikallista ainakin
- Kun perunat ovat kypsiä noin 15 minuutin keittämisen jälkeen kaada lähes kaikki keitinvesi pois
- Lisää voi nokareina ja muussaa perunat haarukalla. Muista, että pienet kokkareet on pottuvoissa sallittuja
- Kun perunat ovat muusina lisää maitoa ja sekoita, maidon määrällä voit vaikuttaa muusin koostumukseen ja lisäämällä maitoa muusista tulee löysempää
Musa & Kommentit
Säätämisen oheen ehdoton suositus musiikiksi on Neil Youngin Harvest Moon levy kokonaisuudessaan. Ainakin jos kokkailee ulkona Inarijärven rannalla.
BT: Loistavaa, tosin sen verran tiukkaa että kannattaa rajoittaa pariin lautaselliseen, vaikka mieli tekisi lisää. Juustopallo laskeutui vatsasta vasta parin kolmen tunnin päästä. Unohdimme puolukkahillon, joka on kieltämättä kriittinen komponentti tässä eväässä.
Mauritz: Ehdottomasti parasta maistamaani poronkäristystä.
Alias Lappalainen: Poro on parasta






























