Brinetystä ja curetusta
Lihan brinettäminen ja curettaminen, yhdessä suomeksi ehkä lihan köllöttäminen suolalimessä, on pitkäjänteistä ja palkitsevaa puuhaa. Lopputulos on eräänlainen suolaliha, jota on liemessä köllöttämisen jälkeen keitetty useita tunteja mausteliemessä. Aiempi suolalihamme basturma valmistui ilmakuivattuna kattoroikotuksella.
Tällainen suolaliha, curettamisen lopputulos, voidaan nauttia sellaisenaan. Usein se kuitenkin tarjoillaan tyypillisesti “rye breadin” eli ameriikan itärannikon mallisen ruisleivän välissä. Jälkimmäisessä tapauksessa koko herkku viimeistellään majoneesipohjaisella lällillä ja oheisnautintona tarjotaan mm. hapankaalia ja suolakurkkuja. Kyseinen voileipä tunnetaan nimellä Reuben-voileipä, jollaisen aiemmin tein sika-naudasta eli nödestä.
Valmistusaika: 5-7 päivää (työtä useamman timman)
Speksejä
Curetus tarkoittaa lihan säilömistä:
“Curing is the process of preserving meat through the addition of chemicals such as sugar, salt, nitrates, or smoke. Asides from undergoing significant textural and flavor differences, cured meats also gain increased resistance to bacteria and spoilage.” [1]
Brinetys on yksi tapa säilöä (curettaa) ruokaa, minkä lisäksi sitä voidaan pitää myös maustamisena ts. marinointina. Brine itsessään kääntyy suoraan termiksi “suolavesi”, mutta englanniksi voidaan puhua myös “kuiva-brinetyksestä“.
Alla resepti erääseen suolalihaan, joka brinetetään ja samalla siis curetetaan.
Ainekset
Paahtomausteet
- maustepippuri, 2 rkl
- sinapin siemenet, 2 rkl
- corianterin siemen, 2 rkl (lisättiin vasta brinetyksen jälkeiseen keittovaiheeseen)
- chili-hiutaleita, 2 rkl
- neilikka (kokonainen), 2 rkl
- mustapippuri (kokonainen), 2 rkl
- cardemumman siemenkota (musta), 15 kpl
Muut maut
- laakerinlehtiä, 10 kpl
- valkosipuli (viipaloitu), 5 kynttä
- inkiväärijauhe (kuiva), 1,5 rkl
- muskottikukka (kokonainen), 2 kpl
Suolaliemi
- vesi, 4 l
- suola, 300 g
- sokeri, 1 dl
- kanelitanko, 2 kpl
- punajuurijauhe (väriksi), 6 g
Liha
- naudan rinta (engl. brisket), ~2 kg
Keittoliemi
- valkosipulia
- vettä
Metodiikka
- Paahdetaan makuja pannulla (“Paahtomausteet”)
- Viimeistellään mausteseos: jauhetaan mausteita kevyesti huhnareessa ja lisätään joukkoon “Muut maut”. Jauhetaan hetki ja sekoitetaan.
- Laitetaan liemi valmiiksi lisäämällä loput kamat ja lisätään joukkoon mausteseoksesta likimain puolet. Loppu mausteseos kuluu lihan keitossa.
- Kiehautetaan liemi sekoitellen ja nostetaan jäähtymään kunnes huoneenlämmössä.
- Poistetaan lihasta pintarasvat. Lihapalaan jää toki rasvaa kunnolla vielä jäljelle, koska tarkoitus ei ole hajottaa palaa kaivamalla välistä liikaa. Suuri osa rasvasta liukenee kuitenkin keitinveteen, joten tärkeintä on lähinnä saada suurimmat pintaihrat pois, jotta mausteliemi on kosketuksissa suoraan lihan kanssa.
- Asetetaan liha köllöttämään liemeen astiassa, joka siirtyy jääkaappiin.
- Annetaan levätä jääkaapissa 5-7 vrk käännellen kerran vuorokaudessa.
- Poistetaan liha liemestään ja huuhdellaan kylmällä vedellä. Kaadetaan curetusliemi pois.
- Asetetaan liha kattilaan ja lisätään loppu mausteseos sekä haluttu määrä valkosipulia. Lasketaan päälle vettä, kunnes liha on kunnolla peittynyt.
- Keitetään miedolla lämmöllä niin että vesi kevyesti kuplii 3 – 4 h. Tarkkaillaan veden pintaa keittämisen aikana ja lisätään vettä, jos veden pinta alkaa laskeutumaan lihan alapuolelle. Kuoritaan vaahto tarvittaessa keiton aikana.
- Poistetaan liha liemestä varovasti, koska se hajoaa erittäin helposti. Valutetaan.
- Viipaloidaan ja tarjoillaan, esim. Reuben-voileivän välissä.
Oheisia
Liha on helvetin hyvää sellaisenaankin, ja mehevimmillään se on heti keiton jälkeen. Mukavan lisäsäväyksen saa tekemällä Reuben-voileivät oheisten lisukkeiden kera.
Leipä
Teimme itse jo yllä mainitun east coast -tyyppisen ruisleivän, mutta tässä voi käyttää mitä vaan leipää. Ruispainotteista kuitenkin suositaan.
Russian dressing
- Majo (tehdään itse, mutta ei mielellään oliiviöljystä, jota kuitenkin käytimme)
- Paprikaa (jauhe)
- Horseradish (raastettuna)
- Worcestershire soossi
- Mustapippuri
- Sokeri
- Sipulia (raastettu)
Juustoa
Vahvaa juustoa: Emmentaleria tai Gruyereä.
Hapankaalia
Suosittelen tekemään sauerkrautin itse, koska omassa maut ja tekstuuri ovat paremmat. Toki kaupan versiokin käy.
Paisto
Paistorasvana käytettiin schmaltzia, mutta toki mikä tahansa rasva käy.
Leivän kääntelyssä on hyvä olla tarkkana. Täytteiden valumista ei täysin voi välttää.
Punajuuresta
Punajuurijauhe tehtiin kuorimalla ja viipaloimalla punajuuri ohuesti. Viipaleiden annettiin kuivaa pöydällä pari viikkoa, jonka jälkeen ne jauhettiin kahvimyllyssä. Punajuuressa on vettä 80 – 90 prosenttia iästä riippuen. Tämän perusteella voidaan arvioida kuoritusta punajuuresta saatavan jauheen määrää.
Punajuurta käytettiin pintavärin säilyttämiseksi, koska varsinaista curing salttia ei ollut käytettävissä.
Lihaliemestä
Otimme lihan keittoliemen talteen myöhempää käyttöä varten. Ensin useamman tunnin keitto veden haihduttamiseksi, jonka jälkeen suodatus ja jäähdytys yön yli.
Sitten pinnalta oli helppo kuoria rasvat pois.
Ja tämän jälkeen keitetään kasaan ja käytetään myöhemmin halutulla tavalla.
Juomat
Olutta, valikoima vuodenajasta riippuen. Koska työstö tapahtui joulun alla, otokseemme kuului myös muutamia jouluisia oluita.
Kommentit
Aamulla kolmatta leipäkierrosta nauttiessaan kokkailijat intoutuivat seuraavaan ajatustenvaihtoon:
DeZolte: “Mun mielestä hapankaali näyttelee isoa roolia tässä”
Keke: “Kyl se tulee selkeesti esiin. Mä oon samoilla linjoilla.”
DeZolte: “Vois käyttää termiä hyvä tekstuuri siinä [hapankaalissa]. Ihan saatanan hyvää. Täydellinen aamiainen; jos olis pahempi krapula niin tää menis vielä paremmin. Kahvi jeesaa myös.”
Mr. Smetana: “Vitullisen hyvää. Suussa on oikeestaan täydellinen maku käynnissä tällä hetkellä.”
Keke: “Liha on hyvää.”
DeZolte: “Joo, se on just sellasta, mitä sen pitää ollakin.”
Keke: “Minkä shotin te otatte?”
Ensi kertaan..
Lähteet
[1] Serious Eats
Simple Recipes – Kotitekoinen cornitettu liha
Michael Ruhlman – Kuinka curettaa oma
About.com: Russian dressing / Russian dressing
Kuinka carvettaa savustettu brisketti
Tsekkaa kommentit ja kommentoi klikkaamalla
Suuri jouluolutvertailu 2010
Leipuri-Keijon kanssa jatkamme jo klassikoksi muodostunutta Suuri Jouluolutvertailu -sarjaamme. Myös Big Tim on osittain mukana menossa.
Tänä vuonna kyseessä on 15 +/- muutama, lähinnä Alkon jouluolutvalikoiman tuotetta, joista kaikki kiisselit eivät ole varsinaisia jouluoluita. Hyvää vaihtelua perusjuomiin joka tapauksessa. Suomalaisen peruskuran jouluversiot jätetään pääsääntöisesti kaupan hyllyyn.
Nautitut kiisselit
Liefmans – Cuvee – Brut
Mr. Smetana:
“Kirsikkaiset kiisselit toimii ihan hyvin. Digestiiveinä näitä vois imuroida tyypillisimmin; tänään avasin pelin tällä.”
Brouwerij Van Steenberge - Gulden Draak
Leipuri-Keijo:
“Hyvä kiisseli. Tää saattaa muodostua mun suosikiksi.”
Mallaskoski – Joulu
Leipuri-Keijo:
“Tää on yllättävän [hyvä] kiisseli.”
Big Tim:
“Emmä tiiä. Ihan hyvää se oli, vähän erikoista.”
Malmgård – Huvila / Hyvä Tuomas
Mr. Smetana:
“Maltainen kiisseli, ei mitenkään humaloitu tms. Melko tyypillinen jouluolut. Ehkä hyvä, jos tykkää tästä tyylistä.”
Malmgård – Jouluolut
Leipuri-Keijo:
“Tääkin on ihan hyvä. Vähähappoinen. Ehkä tarttis vähän enemmän makuu, ei kovin vahvan makuinen, pliisu on kuitenkin liian vahva sanonta.
“Emmä ookaan ihan varma onks tää niin mauton. Makua on enemmän kuin aikasemmat kommentit kertoivat.”
Malmgård – Arctic Circle Ale
Toinen bissen maistelupäivä alkoi tällä kiisselillä. Meni ns. kuiviin ikeniin ennen kuin ehdittiin edes kommentoimaan. Muistaakseni melko tyypillinen jouluolut, ei tehnyt erityistä vaikutelmaa. Kallis ainakin oli.
Meantime – Winter Time
About sama fiilis kuin yllä.
Sinebrychoff – Perinneolut
Perinteinen makea kotikalja. Ei varsinainen jouluversio, joskin kotikalja monesti liitetään joulun aikaan. Oman tyylinsä puhdas, maltainen tulkinta 
Koffi – Nikolai / Vuosiolut 2011
Mr. Smetana:
“Ei oo täysmallasolut eli virtsaa tämäkin kuten Koffin peruskura. Sinänsä ihan raikas tuotos; ehkä paras, mihin Koffin panimoilla pystytään. Ei sentään oo “Enemmän mallasta, runsaampi humalointi” lololololololol. Veikkaan, että Nikolaita itseään vituttais tällaset.
“Ehkä joskus Sine alkaa väsäämään oikeita oluita – siihen asti, thumbs down. Ja tämä siitä syystä, että edes vuosioluessa ei voida tsemaa. Kyl tätä varmaan saunaillassa silti pystys 10 pulloa tiputtaa.”
Falcon-Viskipommi
Jostain ruotsalaisesta virtsalagerista ja Jamesonista väsätään väliin pieni viskipommi makuhermoja herättelemään. Parempaa ku Koffi yllä
Stallhagen - Julbock
Taas mennään Stallhagenin Julbockilla. Viime vuonna pidimme tästä.
Leipuri-Keijo:
“Tummaa! Ihan hyvä bisse, vaikka saatanan tumma onkin.”
Brasserie Achouffe - La Rulles Triple
Tää ei tietenkään oo varsinainen jouluolut, mutta Alkon spessuvalikoimasta löytyy kuitenkin.
Mr. Smetana:
“Hyvää makua. Ei maistu viinalta monista trippeleistä poiketen.”
Leipuri-Keijo:
“Vitun hyvä kiisseli. Tää on ykkönen [keitoista noin yleensä] tällä hetkellä. Tää on ykkönen.”
Anchor Brewing Company - Christmas Ale
Tästä alkaa kolmas päivä. En tiedä, onko ihmeitä enää tässä vaiheessa odotettavissa. Kaikki alkaa vähitellen maistua samalta; onko näissä viime kädessä hirveesti eroja? Kai niissä on, osa on puuroisempia ja osa vähemmän. Anchori tuntu mausteisemmalta kuin jotkut aiemmat. Ei mun suosikki. Keijo ei osaa sanoa tästä oikein mitään.
Tää nautitaan pommina, tällä kertaa Jägerbomb -tyyppisesti (kuva ennen kuin shotit oli “pommitettu”).
L-K: “Tummaa on taas! Pikimustaa. Onks tää joku portteri? Vähän sen olonen.”
Mr. S: “Eikö erityisesti miellytä?”
L-K: “Ei se nyt vitusti ainakaan.”
Mr.S: “Ok. Mun mielestä tää on melko pehmee, pehmeän hellivä. Ei eritysen jouluinen, ehkä sen takia hyvä. Voi johtua myös edellisesti jekkupommista, että jouluisen oluen maku ei tunnu niin vahvana.”
Samuel Smith – Winter Welcome Ale
Session loppua kohti alko hommat vähän lipeemään. En muistanu kirjailla tästä mitää. Varmaan ihan ok kiisseli, ei ainakaan negatiivisia muistikuvia.
Kulmbacher Brauerei – Kapuziner Winter Weissbier
Tästäkään ei nyt tullu kuvaa. Alla Keke kuitenkin kuvailee tunnelmiaan. Vanhan sanonnan mukaan kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa.
Keke:
“Ei se nyt kovin erikoinen ollu. Emmä oikein osaa sanoo. Emmä saanu siit semmosta….. noh… ihan ok.”
Tämä siis vehnäoluiden ystävältä. No onneksi vielä on jäljellä Keken viime vuoden suosikki. St. Feuillienin joulukiisseli.
Keke:
“Tää on paras.”
Testin tuloksista
Yllä olevien sekavien kommenttien perusteella näyttäisi siltä, että seuraavat oluet maistuivat raadille parhaiten:
- La Rulles
- Gulden Draak
- Svaneke Julebryg
- St. Feuillien – Cuvee de Noel
Jälkitunnelmia
Erilaisissa olut- ja varsinkin jouluolut vertailuissa annetaan suosituksia tiettyjen oluiden kera nautittavista ruokalajeista tai arvioidaan oluiden sopivuutta yleisesti ruokailun seuraksi. Itse käsittelen bisseä bissenä ja ruokaa ruokana, joiden välille ei välttämättä tarvitse rakennella sen suurempia yhteyksiä. Varsinkin “paremmat” keitot jätän mielellään nautittavaksi sellaisenaan joko aperitiivinä tai digestiivinä; osan ehkä molempina.
Erilaisissa olutvertailuissa panostetaan myös oluiden arviointiin erilaisten mittareiden kuten maltaisuus, humalaisuus, rapeus, kukkaisuus, paahtuneisuus tms. avulla. Jos ajatellaan jokaisen kiisselin kuten myös jokaisen makuaistin sekä nautintahetken olevan erilainen, niiden on vaikutettava koettuun makuun. Siten mittarien hyödyllisyys juojalle, geneerisesti, saattaa olla kyseenalainen. Ja jos ohessa nautitun ruoan ajatellaan vaikuttavan makuun, em. mittarien hyödyllisyys saattaa vähentyä entisestään. Esimerkiksi olut, josta itse pidät saattaa toisen fiilistelijän suussa maistua heikolta – eritoten, jos samalla nautitaan ruokaa. Näinhän kävi muiden muassa viime vuoden testimme eräälle suosikille, Stallhagenin Julbockille. Emme siis jaksaneet fiilistellä, kuinka “olkinen” yksittäinen olut saattoi olla.
Mikä on sitten tämän arvion tai yleisesti olutarvioinnin merkitys lukijalleen? Vaikea sanoa, lukija päättäköön.
Yleisesti ottaen kuitenkin sanoisin, että jouluolut on hieman puutunut oluttyyli. Tehdään tummaa olutta ja se on siinä. Koffin perinnekaljat pääsee lähellä koko possen pieksemistä, ainakin jos ruokajuomista puhutaan (vaikka emme niistä puhukaan). En sinänsä oluen panemista tunne, mutta kai mausteisia bissejä voisi tehdä hieman vaihtelevilla tyyleillä; muunkinlaisia kuin “paahtuneet” ja “maltaiset”? No, joulu on perinteiden aikaa.
Joulua odotellessa, pro(o)st, cheers, skål ja kippis.
Tsekkaa kommentit ja kommentoi klikkaamalla
Suuri jouluolutvertailu 2009
Joulu lähestyy vauhdilla ja voin jo melkein kuulla kulkusten kilisevän. En erityisesti ole jouluihmisiä, mutta joulunajan runsas kausioluiden valikoima toki herättää mielenkiintoa. Yllä kuvassa joulubisset, joita ajattelin lähiaikoina maistella. Siinä on ihan asiallisen näköinen valikoima, mausta vähintään yhtä suuret odotukset.
Ennen kuvan ottoa ehdin jo imaista yhden Koffin jouluolut sixarin. Kuvan ottamisen jälkeen hankin vielä Lapparin joulubisse päckin. Lappari on mielestäni paras suomalaisten peruskurapanimoiden jouluoluista ja samalla niistä ainoa täysmallasolut. Otan sen mukaan tähän fiilistelyyn kuvausten ulkopuolelta. Jos hankit suomalaisia jouluoluita, suosittelen Lapparia.
Lappari mukaan luettuna 3 / 12 soppaa on suomalaisia.
Kuvassa seuraavat sopat, vasemmalta oikealle:
- Shepherd Neame: Christmas Ale
- St. Feuillien: Cuvée de Noël
- Ørbæk Bryggeri: Jingle Bells
- Ridgeway: Lump of Coal
- Ridgeway: Bad Elf
- Stallhagen: Julbock
- Laitila: Tuomas (Laitilan saitti on niin hirveetä paskaa että en edes jaksa linkittää sinne)
Update: Keken kanssa käytiin monopolissa hakemassa lisää joulubissejä. Tässä ton reissun satoa kuvan ulkopuolelta:
- Lapin Kulta: Jouluolut (ei mainita saitilla)
- Ayinger: Winter Bock
- Jacobsen (Carlsberg): Golden Naked Christmas Ale
- Åbro: Julbock
Tästä se lähtee. Alla sopat juontijärjestyksessä. Hauskaa joulunodotusta!
Stallhagen – Julbock (Testivoittaja)
Stallhagenin muita oluita oon imutellu ennenkin ja siksi tämä oli selvä hankinta, kun sen monopolissa näin. Kuten kuvasta näkyy olut on lähes musta ja tuottaa hyvin pienen ja nopeasti häviävän vaahtokukan. Maun voisin sanoa olevan paahtunut ja semi-täyteläinen, makeahko. Olut on hieman hiilihappoinen, alkoholi ei maistu edes jälkimaussa. Hyvä olut.
Speksit
Stallhagen: Julbock
Tyyppi: bock (vahva lager)
Alkoholipitoisuus: 6,8 til-%
St. Feuillien – Cuvée de Noël (Testivoittaja)
Aiemmin oon juonun St. Feuillienilta Brunen, nyt vuorossa siis jouluolut. Olut jättää lasiin kaadettaessa runsaan, kestävän vaahtokukan. Itse juoma on vaaleahko, ehkä meripihkan värinen. Maku on voimakas, jälkimaku alkoholinen. Big Tim laskisi tämän bissen simaoluiden kategoriaan. Vahvuutensa johdosta nousee päähän melko tehokkaasti.
Pidin tästä oluesta, joskin alkoholin jälkimaku oli hieman liian voimakas.
Speksit
St. Feuillien – Cuvée de Noël
Tyyppi: Ale
Alkoholipitoisuus: 9 til-%
Ridgeway – Lump of Coal
Lump of Coal on makea stoutti; väriltään lähes musta ja maultaan kahvinen ja jopa siirappinen. Lump of Coal on tehty useiden viljalajikkeiden maltaista (ohra, vehnä, ruis ja kaura). Mielenkiintoinen yhdistelmä, vaikka en tiedäkään, millä tavalla nuo kaikki viljat makuun kontribuoivat.
Tää näyttää vähän cokikselta ja siirappisuudessaan jopa maistuu siltä. Mitä lämpimämmäksi olut lasissa tulee, sitä enemmän makeus korostuu. En pidä makeista oluista eikä tämä siksi erityisesti maistunut meikäläiselle. Stouttien puolella paahtuneisuus / savuisuus on omaan makuuni selkeästi enemmän. Lump of Coal on varmaankin omassa lajissaan hyvä, mutta itse en ostaisi uudestaan.
Speksit
Ridgeway – Lump of Coal
Tyyppi: makea stout
Alkoholipitoisuus: 8 til-%
Lapin Kulta – Jouluolut
Tämä tummahko soosi on maltainan ja selkeästi humalaisempi kuin peruslappari. Vaahtokukka on rajallinen. Luonteeltaan börsta vivahtaa peruslapparin suuntaan siinä, että jälkimaku on liian hiilihappoinen, joskaan ei niin hiilihappoinen kuin peruslapparissa.
Kuten jo mainittua pidän Lapparia parhaimpana suomalaisten panimoiden jouluoluena, ainakin peruskurasta.
Speksit
Lapparin jouluolut
Tyyppi: lager
Alkoholipitoisuus: 4,6 til-%
Ayinger – Winter Bock
Tää on lähes musta olut. Keke kommentoi olutta seuraavasti:
Ihan hyvää. Yrittää olla kuin paremmat belgialaiset mutta ei pysty.
Keijo on tuossa hieman kriittisellä päällä, mutta sen perusnegatiivisen taustavireen tuntien sanoisin kuitenkin, että kommenttia voitaneen jopa pitää positiivisena. Kannattaa maistaa itse, jotta tiedät
Speksit
Ayinger – Winter Bock
Tyyppi: tupla-bock
Alkoholipitoisuus: 6,7 til-%
Jacobsen – Golden Naked Christmas Ale
Jacobsen on siis osa Carlsbergin konsernia. Tämä jouluolut on väriltään tumman kirkas, meripihkainen ja maultaan hedelmäinen ja “alemainen”. Taustalla on karvautta ja pienoinen alkoholin takapotku, josta en keskimäärin pidä. Yhden pullollisen juo joulun alla mieluusti.
Speksit
Jacobsen – Golden Naked Christmas Ale
Tyyli: ale
Alkoholipitoisuus: 7,5 til-%
Åbro – Julbock
Tämän oluen on pannut Åbro, joka Suomessa tunnetaan varmaan paremmin Rekorderlig-siidereistään. En ole aiemmin imenyt Åbron tuotteita.
Olut on tumma, ei kuitenkaan musta kuten monet muut tämän testi binit. Makeaan ja imelään vivahtava, mutta kumpikaan ei kuitenkaan kuvaa tätä juomaa kunnolla. Tuote ei ole kovin humalainen, joskin sen johdosta ehkä “jouluisempi”. Myös pieni alkoholin jälkimaku, kuten monissa vahvemmissa oluissa.
Speksit
Åbro – Julbock
Tyyppi – Tupla-bock
Alkoholipitoisuus – 7,0 %
Shepherd Neame – Christmas Ale (Testivoittaja)
Shepherd Neame on perustettu vuonna 1698 ja on Britannian vanhin edelleen toimiva panimo. Shepherd Neamea on tullut imettyä joitakin pullollisia. Taustalla näkyvän Late Redin jälkeen kaikki, joita tiedän olevan Suomessa saatavilla.
Tämä Christmas Ale on vaaleahko, hedelmäinen ja karvaahkon jälkimaun omaava ale. Ihan maittava, joisin mieluiten uudestaan.
Olut ei ole erityisen jouluinen, mikä ei sinänsä haittaisi ellei kyse olisi jouluoluista. Tämä voisi mennä ihan perusalesta – joskin erittäin hyvästä sellaisesta (ei mitään Koffia siis, tosin eipä ne alea osaakaan tehdä). Itse asiassa tää maistuu mun mielestä lähes samalta kuin Whitstable Bay, joka sattuukin olemaan saman panimon tuotosta. Itse asiassa Whitstable Bay on yksi mun suosikeista, mutta Christmas Ale on siinä mielessä pettymys, että tuntuisi olevan lähes sama keitto eri kääreessä.
Bottom line: suosittelen oluena, en jouluoluena.
Speksit
Shepherd Neame – Christmas Ale
Tyyppi: Ale
Alkoholipitoisuus: 7 til-%
Ridgeway – Bad Elf
Bad Elf on vaalea ja hedelmäinen. Olut on hyvin humaloitu, mistä pidän. Olut tuntuu myös hyvin hiilihappoiselta, mikä ei mielestäni erityisemmin sopinut bissen tyyliin. Kuten Shepherd Neamen Christmas Ale siinä mielessä, että bisse oli hyvä mutta ei erityisen jouluinen. Tosin tämähän onkin “Winter’s ale” eikä siten nimensä puolesta jouluolut. Voisin juoda uudestaan ensi jouluna.
Speksit
Ridgeway – Bad Elf
Tyyppi: Ale
Alkoholipitoisuus: 6 til-%
Ørbæk Bryggeri - Jingle Bells
Jingle Bells on hieman outo kiisseli. Hiivainen ja maltainen, eniten “jouluinen” tämän satsin keitoista. Maku parani lämmitessään, joten tämä pullo kannattaa ottaa riittävän aikaisin jääkaapista. Lopussa jopa suomalaiseen keskariin vivahtava maku.
Speksit
Ørbæk Bryggeri - Jingle Bells
Tyyppi: Ale
Alkoholipitoisuus: 7 til-%
Laitila – Tuomas
Tuomas oli ihan ok bisse. Ei mitenkään säväyttävä. Laitilalla on parempiakin oluita tarjolla.
Speksit
Laitila – Tuomas
Tyyppi: Lager (olettaisin, ei tullu katottuu pullosta)
Alkoholipitoisuus: 4,1 til-%
Ridgeway – Seriously Bad Elf
Seriously Bad Elf päättää suuren jouluolutvertailumme. Olut on valmistettu ohra-, ruis-, vehnä- ja kauramaltaista eli mielenkiintoinen sekoitus taas kyseessä.
Seriously Bad Elf on vahvempi kuin veljensä Bad Elf (ks. yllä). Oluet ovat melkolailla samanlaisia, joskin tässä vahvemmassa versiossa maistuu enemmän alkoholin makeus (luonnollisesti koska se on vahvempi). Ehkä myös tästä johtuen humalan katkeruus ei pahemmin erotu. Maussa on snadisti jotain hedelmää.
Vaikka alkoholi ei mainittavasti maistukaan, sen kuitenkin erottaa maussa. Koska en ole erityisesti vahvojen oluiden ystävä, pidin näistä kahdesta enemmän Bad Elfistä.
Speksit
Ridgeway – Seriously Bad Elf
Tyyppi: Ale
Alkoholipitoisuus: 9,0 til-%
Testin tulokset
Testi on päättynyt ja voittajat on valittu.
Leipuri-Keijo: St. Feuillien: Cuvée de Noël
Tää oli paras. Lähinnä vituttaa et Alko ei enää myy tätä.
Mr. Smetana: Stallhagen: Julbock JA Shepherd Neame: Christmas Ale
Stallhagen voittaa varsinaisen “jouluolutsarjan”. Shepherd Neamen Christmas Ale on erittäin hyvä olut, mutta ei varsinaisesti jouluinen. Se olkoon “kausiolutsarjan” voittaja.
Smetana-blogi onnittelee voittajia.
