Vantaan Valtias IV

Kun Yhdysvaltain presidentti päättää riipaista kovan kalsarikännin raskaan työviikon jälkeen, valkoisen talon butleri korkannee hänelle pari sixosta Hunaja Alea. Näin voi nykyisellään tehdä myös Vantaalla, jossa Tapio Mäskihärän kanssa koestamme Obaman reseptin. Hunajana käytämme luonnollisesti aitoa valkoisen talon hunajaa, kuinkas muuten. Mutta koska Vantaa on tunnetusti airport city ja mitä muuta, voit olla dääm suor, että pistämme Amerikkaa paremmaksi: enemmän maltaita, enemmän humalaa, enemmän kaikkea.

Raaka-aineet

• Cooper’s Light Malt Extract (5,3 EBC, Solids 80 – 81%), 1,5 kg
• East Kent Goldings (6% aa), 57 g
• Fuggles (5% aa), 57 g
• Hunaja, 450 g
• Safale s-04
• Roasted biscuit (50 EBC), 240 g
• Cara amber (60 EBC), 345 g
• Malt extract (light), 454 g
• Kalkki, 2 tl (orig. reseptissä gypsym)

Valmistus

1. maltaiden jauhanta
2. 
3. 
4. 6 l vettä
5. maltaat sukkaan
6. 
7. vesi 155 F = 68,3 C, 30 min
8. sukka pois vedestä, kaadetaan 2 l vettä päälle / läpi
9. 
10. lisätään uutteet (ml. DME)
11. 
12. kiehautetaan
13. 
14. lisätään East Keng Goldings ja kalkki, keitetään 45 min
15. 
16. lisätään Fuggles, keitetään 1 min
17. lisätään hunaja, sekoitetaan
18. lisätään käymistonkkaan 8 l kylmää vettä, kaadetaan vierre joukkoon
19. täydennetään kylmällä vedellä niin, että veden tilavuus on yhteensä 22 l
20. mitataan tiheys: 1,060 (lämpötilakorjattu)

Käymisen jälkeen

• 20 litraa (lapottu, pullotettava määrä)
• OG: 1,016 (erotus: 44 -> n. 5,8 abv)

Pohdintoja

Kalsiumista

Gypsum on siis kalsiumsulfaatti, jota käytetään mm. kipsiseiniin ja tofuun. Brewfermin säkin mukaan

Sulfaatit yleensä ovat hyvin liukenevia, mutta kalsiumsulfaatti on poikkeus:

“Many examples of ionic sulfates are known, and many of these are highly soluble in water. Exceptions include [among others] calcium sulfate[.]”

Palmerin kertoo gypsumista:

“Useful for adding calcium if the water is low in sulfate. Can be used to add sulfate “crispness” to the hop bitterness.”

Hidas käyminen

Käyminen oli suhteellisen hidasta, puolentoista viikon luokkaa. Tai ainakin mielestäni se oli suht hidas, koska alet ymmärtääkseni käyvät nopeammin.

Enari:

“Hidas käyminen aiheutuu usein alhaisesta aminohappopitoisuudesta vierteessä.” (s. 130)

Huomioita

• En osaa sanoa, oliko vierteen aminohappopitoisuus alhainen. Valmisuutteilla hyvin pitkälti mentiin, mutta sekoituksena oli Brefermin ja Coopersin setit, joten siltä puolelta vaikea sanoa mitään ja joka tapauksessa olettaisin noissa asian olevan kunnossa.
• Vierteen lämpötila hiivan pitchauksen aikaan. Hiivan osalta toimimme ohjeiden mukaan.
• Vierteen ilmaus olisi voinut olla vahvempikin ja se jää tulevaksi tarkastelukohteeksi.
• Ymmärtääkseni myös vahva vierre voisi aiheuttaa epätäydellisen käymisen, mutta tässä ei puhuta erityisen vahvasta vierteestä. OG oli 1,060, mikä joidenkin lähteiden mukaan vaatii starterin ts. enemmän hiivaa.
• Käymislämpötila oli “kerrostalo talvella” eli ei erityisen kuuma, mutta tasaisen lämmin; ei viileäkään. Siltä puolelta en näkisi ongelmaa.
• Hiivan määrä oli abaut sama, mitä yleensäkään on käytetty eli yksi säkillinen / tonkka.
• Hiiva oli tuoretta, tai ainakin päiväys ei ollut mennyt umpeen.
• Hiivan liottaminen vedessä: tällaista ei tehty, mutta voisi toki tehdä.

Eli hiivan startereita pitäisi ehkä miettiä tulevaisuudessa, samoin funtsailla ilmausta tarkemmin.

Lähde

Enari, T.-M. ja Mäkinen, V. (1993). Panimotekniikka, Oy Panimolaboratorio, Espoo, 2. uusittu painos