Sori Brewing – syntynyt kansainväliseksi

Tapaamme Sori Brewingin Samu Heinon kanssa eräänä sateisena iltana Helsingissä. Samu istahtaa pöytään ja kietoo kämmenensä lasinsa ympärille, luonnollisesti lämmittääkseen lasissa olevaa olutta. Olutmiehen elkeitä. Omia juomia maistellessamme olimme jo ehtineet huomata, että alemme tarjoiltiin “lager-kylminä” eikä Samun hikoileva stoutti näytä pärjäävän yhtään paremmin. Tällainen tilanne on valitettavan yleinen Suomessa; osa ns. olutravintoloistakin tarjoilee kiisselit huurteiseksi kylmennettynä. Mutta oluen lämpötila ei ollut varsinainen asia, joten keskitytäänpä olennaiseen.

Sori Brewing on kolmen kaverin Viroon suunnittelema panimo, joka tähtää kansainvälistymiseen heti ensimetreiltä lähtien. Päämarkkina-alue on aluksi luontevimmin Suomi, mutta heti perään toimintaa on tavoitteena laajentaa muihin pohjoismaihin, muualle Eurooppaan ja jopa Ameriikkaan saakka. Unelman pienuudesta homman ei pitäisi ainakaan jäädä kiinni.

Samu, kuinka menee juuri nyt?

“Asiat etenee, ensimmäisten oluiden lanseeraamispäiviä katsotaan jo tämän vuoden puolelle ja yrityksenäkin kuviot alkavat selkiytyä, kunhan paperit ovat kulkeneet.

“Oluitamme tulee myyntiin ennen joulua, mutta ennen sitä järjestämme sijoittamisesta kiinnostuneille illanviettoja, joista parhaiten saa tiedon Twitterin tai Facebookin kautta sekä kotisivuiltamme. “

Suhteellisen hyvin siis. Toivottavasti vire jatkuu, vaikka tiettyjä muutoksia onkin luvassa lähiaikoina. Samu opiskelee Helsingissä, mutta toivoo yrityksen muiden perustajien tavoin pian karistavansa tämän kaupungin ja maan pölyt jaloistaan kohti Viron yritystaloudellisesti kannustavampaa ympäristöä. Suomalainen alkoholipolitiikka on ollut ailahtelevaa, vaihdellut ministeristä toiseen eikä sitä ole tehty pitkäjänteisesti, Samu katsoo. On vähemmän riskiä perustaa yritys Viroon.

Tausta olutdiggareina

Sorin kundeilla olutpuoli on hallussa pidemmän linjan kotivalmistuksen kautta; Samu valmistaa oluensa itse rakennetulla laitteistolla, jota valvotaan ja kontrolloidaan Arduinon avulla. Samun tausta on kuitenkin ennen kaikkea mikrobiologiassa ja sitä kautta mm. hiivan tuntemuksessa. Sori tähtääkin “house strainien” kasvattamiseen.

“Me tehdään kiinnostavia ja kokeilullisia oluita, mutta aina etusijalla on tasapainoisuus. Se ratkaisee loppupeleissä onko olut oikeasti hyvää. Tällä hetkellä meillä kasvatellaan erästä hiivakantaa, jossa todellakin mennään jännän äärelle. Noita tuotoksia sitten pusketaan ulos, kun aika on sopiva ja tuote kunnossa.”

Tasapainoisuus tuntuu olutmiehille olevan tärkeää, tästä meille mainitsi aikanaan mm. Rekolan Panimon Jari Leinonen.

Andy Crouch esittää kirjassaan käsitteen “One Beer”, jonka mukaan monilla olutdiggareilla on joku tietty olut, jonka kautta he ovat löytäneet oluen ja alkaneet syventyä oluen makumaailmaan enemmän. Onko sinulla tällaista olutta?

“Ei ehkä ole yhtä tiettyä olutta, jolla lähdettiin aikanaan syventämään omaa oluttietoutta ja makujen maailmaa. Alussa tuli syvennettyä paremmin yhteen tyyliin, sen erilaisiin vivahteisiin ja mahdollisuuksiin – omalla kohdallani nämä tyylit olivat stout ja porter. Sittemmin on tullut maisteltua kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä ja nykyään valitsen hyllystä mieluummin session-vahvuisen, maultaan kompleksisen oluen.”

Tulevaisuus panimomiehinä – Virossa

Kuten tunnettua, suomalainen alkoholipolitiikka on polkenut paikallaan jo yli sadan vuoden ajan. Sorin näkökulmasta alkoholin verotus on kovaa, saatavuuden sääntely liiallista ja alkoholipoliittinen linja vaihtelee hallituskausittain – liiketoiminnan vaatimaa jatkuvuutta ja turvallisuutta ei siten ole tarpeeksi tarjolla. Viron suuntaan vetävät myös paremmat kuljetusyhteydet esim. Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan sekä työvoiman yleinen hinta. Suomen kalleudesta kertoo mm. se, että hiivakantojen säilöminen tulee halvemmaksi amerikkalaisen Wyeast labrojen kuin kotomaisen VTT:n kanssa. Julkiset palvelut aloittavalle yritykselle on koettu erittäin toimiviksi, eikä yrityksen kasvattamista tulorahoituksella tukeva verotuskäytäntökään haittaa.

Yleisesti ottaen suomalaisten yritysten syyt etabloitua Viroon noudattelevat Sorin mainitsemaa kaavaa. EK:n selvitys kertoo seuraavaa:

“Yritysten perustaminen on nopeaa ja helppoa ja verotus maltillista, mikä kannustaa panostamaan yrityksen kasvuun. Tuotantokustannukset ovat kautta linjan pienemmät, erityisesti työvoima on edullista ja joustavaa mm. paikallinen sopiminen on yleisempää ja irtisanominen esimerkiksi työntekijän koeajan aikana helpompaa. Virossa työntekijät ovat usein nälkäisiä etenemään urallaan ja tekemään töitä….Tallinnassa on myös yritystoimintaa tukevien palvelujen saatavuus helppoa jaedullista. … Suomesta mennään Viroon usein ajatuksena liikkua sieltä eteenpäin itään ja etelään.”

Monet muutkin ovat siis kokeneet saman tuskan, joka Suomessa näkyy erityisesti ravintola-alalla työpaikkojen vähenemisen ja niiden Viroon siirtymisen muodossa.

Toki Viro itsessään muodostanee jonkinmoisen kysynnän Sorin kiisselille mm. ravintolamyynnin kautta, mutta muuten Viro ei ole vielä ikääntynyt hinnakkaampien pintahiivojen naukkailijaksi ja Viron olutmarkkina fokusoituu enemmän halpaan hintaan kuin pienpanijan määrittelemään laatuun.

Miten suomalaiset sitten suhtautuvat Virossa mahdollisesti majapaikkaansa pitävään yritykseen? Samun mukaan melko positiivisesti. Tämä on helppo uskoa, koska monia varmasti ns. vituttaa nykyinen alkoholihöösäys. Sinänsähän Viron kuvioissa ei ole mitään uutta; kaljaa on rontattu rajan takaa minkä on ehditty, ja osa siitä on peräisin suomalaistaustaisten yritysten tytäryritysten virolaisilta fabriikeilta. Järkevämmältä jopa tuntuu se, että jos asian on näin oltava, tehdään kaljat Virossa ja roudataan ne rajan yli vain kerran.

Rahoitus annista, markkinat ulkomailta

Panimon toiminta on tarkoitus käynnistää osakeannissa kerättyjen sijoitusten voimin. Panimo-osakeannin on kotimaassa aiemmin järjestänyt mm. Bryggeri Helsinki sekä Pyynikin käsityöläispanimo, joista jälkimmäinen tosin merkittävästi erilaisella fokuksella; maailmalla mm. Brewdog. Tämä on melko rohkea tapa lähteä liikkeelle?

“Sori Brewing heijastaa arvomaailmaamme, joka ei tullut pyytelemään anteeksi olemassaoloaan. Siksi olemme jo aikaisesta vaihteesta saakka kertoneet julkisesti ajatuksiamme, suunnitelmistamme ja mitä pyrimme tekemään. Samalla se pitää myös pyörät liikeessä. Emme voi enää yksinään pyöritellä asioita päissämne ja haaveilla suurista suunnitelmista, vaan asioita pitää myös tapahtua. Välillä asiat vain tapahtuvat hitaammin tai nopeammin. Tänä syksynä vähän turhauttavankin hitaasti.”

Sori Brewing tähtää siis vahvaan kansainvälistymiseen, aikanaan jopa Jenkkien länsirannikolle asti. Tämä tuntuu erittäin kunnianhimoiselta tavoitteelta, miksi haluatte nimenomaan Yhdysvaltoihin?

“Jenkkimarkkinoilla läsnäolo on tärkeintä ja syy sinne lähtemiseen yksinkertainen: haluamme olla siellä missä maailman oluttrendit määritellään. Haluamme alusta asti tehdä hommaa pitkän aikavälin tavoitteet huomioiden ja järkevästi.

“Lähdemme tekemään tätä erilaisten yhteistöiden ja vahvan brändin levittämisen kannalta, ennemmin kuin volyymeilla. Länsirannikon valintaan on kaksi keskeistä syytä, toinen on valmis kulttuuri ja infrastruktuuri, mutta tärkeimpänä ovat valmiit verkostot.

Ja kukapa ei haaveilisi omasta pienestä panimoravintolasta Kalifornian auringossa.”

Amerikassa toimiminen ei varmasti ole helppoa, mm. siksi että maassa toimii tällä hetkellä n. 2500 käsityöläispanimoa. Mutta Sori ei ole helppoa lähtenytkään hakemaan, joten jäämme mielenkiinnolla odottamaan uutisia toiminnan edistymisestä.

Kun anti käynnistyy, mitä haluaisitte sanoa osallistumista miettivälle piensijoittajalle?

“Mitä itse liiketoimintaan tulee, olemme vieläkin vauhdikkaasti kasvavassa markkinassa ja rohkeilla on mahdollisuus hyötyä tuosta kasvusta. Suomi on kuitenkin pieni markkina yksinään ja siksi olemme alusta asti kansainvälinen. Laskelmia ja liiketoimintasuunnitelmia on hiottu toista vuotta kovan luokan ammattilaisten kanssa. Näistä kokeneista ammattilaisista muodostetaan myös yrityksen taustatiimi ja Advisory Board.

“Tällä hetkellä meille kiinnostuksensa sijoittamisesta on ilmoittanut yli toistasataa henkeä, mutta työ jatkuu. Mikään ei tietysti ole varmaa ennen kuin anti oikeasti alkaa ja päättyy. Haluamme paljon innokkaita ja samaa arvomaailmaa jakavia omistajia Sori Brewingiin ja tekemään jotain sellaista, mitä on jo pitkään tehty menestyksekkäästi, mutta ei vielä meidän tavallamme. Pidämme huolen, että matkalla ei tule tylsää ja virvokkeita löytyy käden ulottuvilta.”

Markkina tuntuu juuri tällä hetkellä melko kuumalta, vaikka yleisesti ajat ovatkin taloudessa haastavat. Kannattaisiko Soriin siis sijoittaa? Päätä itse, kun aika koittaa.

Entäpä ne oluet – mentiinkö mäntymetsään?

Sorin olutvalikoiman koostuu aluksi viidestä “lippulaivaoluesta”, joista kaksi on kotimaiset monopolirajat ylittäviä ja loput alle. Jälkimmäisestä ryhmästä käytetään nimeä “Weird nordic market series”.  Valikoima täydentyy kausioluilla, joiden tarjoaminen etuoikeutetusti osakkaille kuulunee bisnessuunnitelmaan. Saimme maisteluun Sorin “Investor”-sarjasta West Coast IPA -nimellä kulkevan tuotteen.

Yleisesti ottaen IPA on

“Hedelmäinen, humalainen, super-premium vaalea ale, joka tarjoillaan 13-asteisena ja joka sopii punaisen lihan ja cheddar-juuston kanssa. … Vaikka määritettä käytetään huolimattomasti, hyvässä IPA:ssa katkeroainepitoisuus on nelissäkymmenissä ja joskus paljon sen yli.” (Jackson, 1990)

Juuri tällä hetkellä Westcoast IPA on “sekä katu-uskottava termi, että himoittu ‘sanapari’ – niin sanotusti mediaseksikästä!” (Olutkellari). Craft beer -aallon aallonharjalla siis mennään ja Sori itsekin tämän toki tietää:

“The stuff that craft beer lovers grave for. A very hoppy West Coast styled IPA makes you think you have lost into a pine forest. We have used hops like Simcoe, Cascade, Centennial and Amarillo to boost the experience to the maximum. We have taken the much-loved craft beer style and gave it some love from the North.”

Mitä muuta voisit kertoa tästä oluesta, Samu?

“Emme tahtoneet lähteä tekemään ensimmäisillä tuotteilla kokeilullisuuden riemuvoittoa, vaan erittäin tyylipuhtaan IPAn. Tahdomme tuoda näin alkuun esille, että teknistä osaamista meillä löytyy, mikä antaa perusteet myös onnistua kokeilullisissa erissä. Nykyisillä laitteillamme se on välillä haastavaa, mutta helpottaa nyt, kun pääsemme säännöllisemmin isojen poikien lelujen pariin.”

Entä speksit, paljonko löytyy IBUja? Ja mitä väliä sillä on?

“IPA:ssa on 78 teoreettista IBUa, 7.2% alkoholia ja kantavierre 16.2 platoa. Siinä on nykypäivän mittapuulla kohtuullisen perinteiset humalalajikkeet Magnum, Amarillo, Simcoe, Cascade ja Centennial. Se on raskaasti aromi- ja kuivahumaloitu.

“EBUilla, EBC:llä ja muilla nippelitiedoilla on varmasti oma kiinnostunut yleisönsä. Meistä on ihan mukavaa kertoa, mitkä ovat oluen tekniset ominaisuudet ja mitä raaka-aineita on käytetty. Toisaalta emme halua lähteä extreemikikkailuun, jossa haetaan teoreettisesti maksimaalisia ominaisuuksia, joita kukaan ei kykene maistamaan. Se on jo eilisen päivän heiniä.”

Big Tim reittaa kyseisen oluen seuraavasti:

“Ehtaa shittiä (siis pelkästään hyvässä mielessä). “

Oma arvioni on, että olutta on maisteltu ja myös tehty, jotta tällaisen tuotteen saa aikaan. Jos firman muutkin reseptit ovat yhtä hyviä, kaupallistamisen onnistuminen ei jää kiinni ainakaan oluista.

Yhteenveto

On ikävä nähdä tällaisten tyyppien ja yritysten lähtevän Viroon. Niinhän se kuitenkin on, että maailmaa voi muuttaa vain tekojen kautta ja ns. jaloillaan äänestämällä. Mutta jos jotain, niin ennen kaikkea tässä ollaan muuttamassa olutmaailmaa; “lännen” itäreunoilta länteen tavoitellen jopa käsityöläispanimojen syntysijoja. Toivottavasti matkanne on menestyksekäs.